Tätä miestä et tahdo sukuusi

"On mies, nainen ja kaksi lasta, omakotitalo ja tavallinen elämä. Mies on katucharmikas, hyvä tarinankertoja. Sellainen mies, jonka tavatessaan tuntee, että tämä on Erityisen Mukava Juuri Sinulle. Sellainen mies, joka nappaa vaimoaan vyötäröstä monen avioliittovuoden jälkeenkin ja saa suhteen näyttämään täydelliseltä. 

Tavataan sama mies muutaman viikon päästä. Edessä on lomamatka ystäväporukalla, jossa mies on tuore, tuttavuus. Kaikkien kaveri, selkään läiskijä. 

”Muijat mukaan, totta kai”, mies sanoo ja järjestää kaiken. Kun lähtöpäivä koittaa, hän kaartaa tapaamispaikan pihaan. Käsi on taas naisen vyötäisillä. Nainen vain on eri kuin pihamaalla. Hän hehkuu onnea ja esittelee kihlasormustaan. Seurueen leuka loksahtaa auki, ja kun onnellinen morsian käy autolla, Mies katsoo kaikki hiljaiseksi. 

”Pidätte suut kiinni.”

Jostain syystä me pidämme. Vaikea käsittää miksi, vaikka edessämme seisoo tyyppi, jolla on kaksi toisistaan tietämätöntä vaimoa. Mies on cool, vaikka hän on juuri jäänyt kiinni megalomaanisesta valheesta. 

Psykopatiaguru, amerikkalainen Robert D. Hare kertoo Ilman omatuntoa -kirjassaan, että suvereeni valehteleminen on yksi psykopaattien leimallisimpia piirteitä. Psykopaattia (= narsistinen persoonallisuushäiriö) ei haittaa valheesta kiinni jääminen, hän vain muokkaa tarinansa uusiksi ja tosiasiat valheeseen sopiviksi. Hän ei piittaa, paljastuuko valehtelijaksi vai ei. 

Kerta toisensa jälkeen psykopaatti puhuu itsensä kuiville tilanteesta, jota sana umpikuja olisi tavallisessa elämässä liian laimea kuvaamaan. 

Psykopaatti ei ole elokuvien veitsi kädessä kuolaava hullu, vaan keskimääräistä älykkäämpi, nokkela ja taitava keskustelija, joka saa ihmisiltä haluamansa – rahaa, valtaa, seksiä – viehätysvoimansa ja sosiaalisten kykyjensä ansiosta. Sosiaalinen suosio on luonnehäiriöiselle elinehto. Yleisin psykopaattien uhrien kysymys kuuluukin: Miksi annoin sen tapahtua? Kuinka saaton olla niin tyhmä?"

Teksti: Anna Perho / Liian hyvä ollakseen tosi

Vuosi pettäjän paljastamisesta ja narsistin jättämisestä

Tasan vuosi sitten kirjoitin J:n naisystävälle paljastavan sähköpostini ja keikautin meidän kolmen elämät nurinniskoin. Nyt on tullut aika sulkea ympyrä ja päättää tämä tarina: Mitä vuodessa on tapahtunut, mitä minulle nykyisin kuuluu.

Näitä sanoja kirjoitan kaukana Suomesta. Suomi tuntuu turhan pieneltä paikalta meille kahdelle. Pieniä muutoksia on kyllä tapahtunut: en enää vilkuile jokaisen tutunnäköisen auton rekisterikilpeä bongatakseni J:n enkä ole ensimmäisten kuukausien jälkeen pelännyt tulla kotiini ja lähteä kodistani. Joskus mielessäni häilähtää nopeasti se mahdollisuus, että voisin löytää J:n tuttuun tapaan kerrostaloni rapusta, mutta ajatus on ohikiitävä eikä saa enää sydäntäni hakkaamaan pelosta. Ne ovat pieniä askeleita, mutta minulle suuria. Silti Suomessa olen edelleen joka päivä vihainen ja se on henkisesti kuluttavaa.

J:n aiheuttamista pelkoreaktioista on mennyt aikaa toipua. Ensimmäisten kuukausien aikana kärsin painajaisista. Näin niitä valveilla unta odottaessa. Sama kaava toistui joka ilta: mieleni pyöritti uudelleen ja uudelleen mustavalkoista filmiä, jonka keskiössä oli J:n koholla oleva nyrkki. Filmissä aika mateli. Istuin siinä vasta herätettynä sängyssäni yöllä kyvyttömänä liikkumaan, lähes shokissa pelosta ja odotin nyrkiniskua kasvoihini kykenemättömänä puolustautumaan. Mielessäni pyörivä filmi on marraskuulta 2014 – siltä yöltä, jolloin heräsin ovikelloon ja päästin J:n asuntooni. Hän istutti minut sängylle, kohotti nyrkkinsä, tähtäsi ja odotti kun minä rukoilin hiljaa mielessäni, että se olisi vain pahaa unta, mieleni synkkä tuotos.

Näin saman muiston mielessäni joka ilta koko kevään ajan. Joka ilta itkin sitä, ja joka ilta muisto sai minut lähes pakokauhuun pelosta. Mieleni toi yhä uudelleen mieleeni lyönnin, pelon, kivun, uuteen iskuun valmistautumisen, hiljaisen, pelontäyttämän hetken ja leukaperääni mäjähtävän toisen nyrkiniskun. Odottaminen, avuttomuus, kyvyttömyys suojautua ja puuttua tilanteen kulkuun oli sinä marraskuun yönä ja on jälkikäteen ollut muistoissani pahinta. Se hiljainen hetki kun aika tuntuu pysähtyneen ja edessä oleva nyrkki saa shokkiin pelosta.

Pian eroni jälkeen vaihdoin puhelimeni toiseen. Uudessa puhelimessani J:n kanssa käyttämäni sähköpostin viestit eivät tule automaattisesti puhelimeeni. Poistin myös J:n puhelinnumeron. Se auttoi hieman, mutta Helsingissä on ollut vaikea olla. Kaikki muistuttaa minua J:stä. Bussini keskustaan kulkee J:n työpaikan ohi, metrossa muistan matkat J:n asunnolle ja keskustan lukuisat paikat muistuttavat minua tapaamisistani J:n kanssa. Eron jälkeen olen itkenyt monia kertoja julkisilla paikoilla ja ollut halkeamaisillani raivosta. Minun on ollut vaikea käsitellä tunteitani ja päästä vihastani.

Kesän työskentelin ulkomailla ja se teki minulle hyvää. Kesän aikana jokailtaiset painajaiseni, joita valveilla näin, loppuivat. Aloin nukkua paremmin. Olin paljon yksin ja mietin J:tä, suhdettamme, eroamme ja vihaani. Aloin tavoittaa vanhaa minääni ja tuntea häilähtelevää onnellisuutta mutta vihaani se ei poistanut.

Suhde J:hin on ollut kasvattava. Se on muuttanut minua paljon mutta nyt eron jälkeen huomaan hiljalleen muutoksia ajattelutavoissani. Eivät J:n naiset ole huoria ja narttuja – ei myöskään se herpeksen J:hin tartuttanut tyttö. Ei J:n naisystäväkään ole huora huolimatta siitä, miten J itse häntä kutsuu ja kuinka vaikea minun on tähän naiseen suhtautua. Huora-sana on vain J:n oma tapa alistaa ja halventaa naisia – pelkkä loukkaava ilmaus – enkä minä halua olla enää mukana siinä. Minusta naisten pitäisi vetää enemmän yhtä köyttä – eivät asiat muuten koskaan muutu.

Nykyisin minun on yhä vaikeampaa suhtautua neutraalisti pettäviin miehiin. Heitä kohdatessani minun tekee mieli paljastaa pettäminen heidän tyttöystävilleen. Kynnys on kuitenkin edelleen korkealla: Mikä minä olen leikkimään Jumalaa ja puuttumaan parisuhteisiin? J:n naisystävä oli iloinen, että kerroin hänelle, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin naiset tahtoisivat tietää. Tekee kipeää katsoa pettämistä sivusta ja olla alistamassa naisia siinä missä miehetkin; vaikenemalla me annamme hyväksyntämme pettäville miehille eivätkä asiat koskaan muutu.

Toivon, etten koskaan näe J:tä tutuissa toimissaan; saattelemassa vierasta naista ravintolan vessaan, kourimassa teinityttöä haaroista tai suukottamassa omistavasti otsaan. En haluaisi joutua siihen ikävään tilanteeseen, jossa joutuisin pohtimaan, pitäisikö minun paljastaa J jo toistamiseen hänen naisystävälleen. Ehkä turvallisinta on uskoa, että he päätyivät avoimeen parisuhteeseen – silloin voin ohittaa J:n olankohautuksella. En usko, että voimme ikuisuuksia vältellä toisiimme törmäämistä Helsingissä.

Syyskuussa etsin J:n puhelinnumeron ja soitin J:lle. Se oli pitkän pohdinnan lopputulos. Toivoin, että voisimme tavata ja keskustella tapahtuneesta. Pohdin, että se saattaisi auttaa minua käsittelemään tätä niin, että saisin tälle lopullisen pisteen ja vihani päätökseen. J lopetti nopeasti puhelun emmekä ole sen jälkeen olleet missään tekemisissä toistemme kanssa.

Keväisen yhteydenottoni jälkeen J:n naisystävä passitti J:n sekä sukupuolitautitesteihin että terapeutille. Hieno homma, mutta todennäköisesti terapia on tuloksetonta. Narsismin hoito on vaikeaa, ja aikuisen osalta jo myöhäistä. Halu terapiaan tulisi muutenkin lähteä narsistilta itseltään voidakseen auttaa. Jos J olisi saanut narsisti-diagnoosinsa, ei J:n naisystävä ehkä olisi näin pian lähtenyt tuottamaan J:lle jälkeläistä. Todennäköisesti terapiassa on sitten käsitelty jotain ihan muuta ja sen avulla J on vain oppinut uusia manipulointitekniikoita. Toivon, ettei hän ole sentään käyttänyt vastaanottoaikojaan terapeuttinsa panemiseen, mutta mistäs sitä tietää, onhan hän aiemminkin hyödyntänyt sellaiset hauskat tilanteet.

Vielä loppuvuodesta toivoin, että saisin joskus J:ltä vilpittömän anteeksipyynnön. Halusin, että hän pyytäisi anteeksi väkivaltaa ja herpekselle altistamista. Uskoin jopa, että anteeksipyyntö olisi osa terapiaa; jos J todella katuisi tekojaan niin hän haluaisi omastakin aloitteestaan pyytää ja saada anteeksi. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei J kadu, pahoittele eikä tunne syyllisyyttä. Häntä harmittaa vain kiinnijääminen ja ne lukuisat siitä johtuneet seuraukset, jotka hankaloittavat hänen elämäänsä. Hän on vähän kiikissä: Periaatteessa hänen ei kannata jättää naisystäväänsä, koska naisystävä voi pilata hänen maineensa työelämässä, mutta toisaalta parisuhde nyt voi olla melkoista helvettiä, koska menetettyä luottamusta on vaikea palauttaa. Anteeksipyyntö häneltä taitaisi tarkoittaa vain sitä, että hän on ymmärtänyt, että tervehtynyt tekisi sen.

Eromme jälkeen olen ihastunut palavasti. Kokeilin treffailun aloittamista heti erottuani, mutta kevään loppupuolella ymmärsin, etten ollut valmis vielä suhteeseen. Kyky ihastua ilahdutti kuitenkin minua ja se herätti toiveikkuuden siitä, että joskus pääsen jaloilleni tästä suhteesta. Loppukevät ja kesä on ollut mielenkiintoista aikaa, sillä olen ensimmäistä kertaa elämässäni opetellut olemaan ilman parisuhdetta ja viihtymään itseni kanssa. Olen ottanut aikaa itselleni ja sen kuulostelemiselle, mikä minulle on hyväksi ja mitä minä haluan. On ollut kiehtovaa kohdata pelkojani yksinjäämisestä ja yksinolosta ja huomata, että pärjään. Vapaus on tuntunut huikealta.

Toivon, että J:n naisystävä olisi myös ottanut aikaa itselleen, lähtenyt kauemmas J:n vaikutuspiiristä ja katsonut tilannetta ja elämäänsä yksin etäältä. Tämän prosessin aikana olen kuitenkin hiljalleen alkanut ymmärtää, että minun tehtäväni on nyt vain pitää itsestäni huolta. Kukin meistä tekee omat valintansa ja kukin meistä on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Minulla riittää vielä opeteltavaa siinä, että antaisin näiden kahden elää omaa elämäänsä ja tehdä omat virheensä.

Muutakin opeteltavaa on. Kun sitä vähiten etsin, löysin elämääni parisuhteen. Olen kolmatta kertaa elämässäni rakastunut ja se on aika upea tunne. Voin sanoa olevani tätä kirjoittaessani aika onnellinen. Odotan varovaisen uteliaasti tulevaisuutta. Minulla ei ole kiire minnekään – juuri nyt haluan nauttia tästä hetkestä ja mahdollisuuksista. Mies on kovin kaukana J:stä ja koko bdsm-maailmasta. Mieheni kanssa olen hitaasti opetellut elämistä tasa-arvoisessa parisuhteessa, jossa kumpikin arvostaa toista. Eikä se ole lainkaan hassumpaa tai tylsää! J:n jälkeen en ole enää ollut viehättynyt manipuloinnista. En halua ohjata, alistaa ja hyväksikäyttää ihmisiä. Minulla ei ole tarvetta siihen – tarve lähti J:n mukana.

Avoimuus on auttanut minua selviytymisessä. Kauan siihen pisteeseen pääseminen tosin vei. Loppuvuodesta kerroin vanhemmilleni totuuden minun ja J:n suhteesta ja erostamme. Kertominen oli vaikeaa, mutta sen jälkeen minun on ollut helpompi hengittää. Vanhempani ovat tietysti olleet järkyttyneitä ja he sulattelevat asiaa edelleen. Heitä surettaa kokemani ja se, että he eivät pystyneet suojelemaan minua päätymästä tuollaiseen suhteeseen. Vanhempani ovat täysin puolellani ja tukenani. Tuntuu huojentavalta lopettaa sairaan sadistin suojeleminen. Vanhempani ymmärtävät nyt paremmin sitä, miksi minulla on ollut niin paha olo ja miksi olen hakenut kesän jälkeenkin töitä Suomen ulkopuolelta. Olen huojentunut ettei minun tarvitse enää teeskennellä, että kaikki on hyvin ja näyttää iloista naamaa vaikka elämäni olisi mullinmallin. Koin teeskentelyn etenkin keväällä todella raskaaksi. Tuntui pahalta, etten voinut J:n suojelemisen vuoksi kertoa mitä elämääni todellisuudessa kuului ja miten rikki olin silloin.

Myös avoimuus ystävien ja terapeutin kanssa on auttanut minua. Olen lakannut käyttämästä keksittyjä nimiä terapiassa ja puhunut henkilöistä heidän oikeilla nimillään. Avoimuus on tuntunut yllättäen syventävän ystävyyssuhteitani – looginen seuraus, mutta olen pelännyt ihmisten reaktioita siihen, että olen ollut niin pitkään niin sairaassa, väkivaltaa sisältäneessä suhteessa. En halua tulla nähdyksi vain tämän suhteeni kautta tai väkivallan uhrina – olen niin paljon muuta.

Pian tämän tekstin jälkeen palaan Suomeen. Minua jännittää. Eromme jälkeen pelkäsin pitkään J:n kostoa. Kun sitä ei kuulunut, tulkitsin sen tarkoittavan sitä, että J:llä oli kädet täynnä parisuhteensa pelastamisessa. Jos tulkintani on oikein, se voi tarkoittaa sitä, että jonain päivänä J:llä on aikaa ja energiaa tehdä minun elämästäni hankalaa. Toivon ettei sitä päivää tule. Toisaalta olen edelleen myös niin täynnä vihaa, että minusta ei ole enää vain ottamaan iskuja vastaan. En tehnyt J:stä koskaan rikosilmoituksia vaikka syytä olisi ollut. Jos J hankaloittaa elämääni, minä hankaloitan hänen elämäänsä – vaikka sitten oikeudessa.

J on vaikuttanut elämääni ennen eroa ja eron jälkeen niin, että niitä seurauksia käsittelen edelleen terapiassa. Olen kärsinyt huomattavista uniongelmista, pelkotiloista ja muista traumaperäisistä oireista. Niistä selviytymiseen voi mennä vuosia. J:n vaikutus näkyy, mutta en suostu pelkäämään enää. En suostu piiloutumaan ja hylkäämään omaa elämääni pelon vuoksi. Pohdin kauan mitä voin paljastaa nykyisestä elämästäni tässä tekstissä. J on uhannut niin tuhota etenemiseni työelämässä kuin pilata parisuhteenikin. Kertomalla kuulumisistani tulen antaneeksi aseita, mutta jättämällä asioita mainitsematta koston pelossa tulen antaneeksi liikaa valtaa henkilölle, joka ei sitä ansaitse. J ei enää hallitse elämääni.

Loppujen lopuksi haluan tarinani jakamisella tehdä näitä sairaita suhteita näkyviksi, jäsentää omaa tarinaani eheäksi kokonaisuudeksi itselleni ja kertoa samanlaisissa suhteissa oleville ja olleille mitä tällaisista suhteista irtautuminen vaatii ja miten niistä selviää. Minun matkani eheäksi ihmiseksi on vielä kesken ja suhteesta toipuminen vie oman aikansa. Hiljalleen kuitenkin eteenpäin kohti eheää minää ja terveitä suhteita...

Kesä 2014

J:n naisystävä on shokissa genitaaliherpestartunnastaan. J lohduttaa itkevää naista, ottaa syliinsä ja kuiskaa: - Ei herpeksellä ole merkitystä, koska olemme koko loppuelämämme vain toistemme kanssa. Tästä eteenpäin ei ole ketään muita, vain me kaksi.

Kesä 2016

J:n naisystävän on vaikea pettämisen paljastuttua luottaa enää J:hin. J rauhoittelee raivoavaa naista, kumartuu kohti ja pakottaa naisen katsomaan itseään suoraan silmiin.- Ei sinun tarvitse pelätä toisia naisia. Sitten kun meillä on lapsi, millään muulla ei ole väliä. Kaikki muu menettää merkityksensä. Olen nähnyt ja kokenut jo kaiken muun, mutta lapsen saaminen on minulle täysin uutta.

Kevät/kesä/syksy/talvi 201x

- Kun me menemme naimisiin, kukaan muu ei merkitse minulle mitään...

"Kuulostaa siltä, että olit J:lle läheisempi kuin hänen tyttöystävänsä, sillä sinun kanssasi hän pystyi olemaan enemmän oma itsensä"

Joskus mietin miksi J oli niin avoin pimeästä puolestaan minulle. Ehkä hän piti minua vaarattomana – enhän ollut ”kukaan” ja kuka minua uskoisi. Välillä pohdin ovatko J:n naisystävälle kertominen, J:n parisuhteen pilaaminen ja nyt tämä blogikin ylimitoitettua, mutta sitten muistan hakkauksen ja pysyvälle sukupuolitaudille altistamisen. En usko, että J edes ymmärtää, mitä peruuttamatonta olisi voinut tapahtua.

Koska meillä ei ollut J:n kanssa mikään perinteinen parisuhde, pystyimme keskustelemaan paljon myös niistä "valonaroista asioista". Psykologia on yksi intohimoistani ja J:hin tutustuessa kiinnostuin niistä mekanismeista, joilla J sai naiset isketyksi, koukutetuiksi ja alistetuiksi palvelemaan häntä. Vaikka paljon parjaankin J:tä, myönnän edelleen, että hän on karismaattinen. Hän on ihminen, jota ihmiset pysähtyvät kuuntelemaan. Hänen ulkonäöstään tuleva vaikutusvalta, jota hänen hiottu käytöksensä tukee saa vain J:n käyttämään valtaansa väärin. Hän tietää, mihin hän pystyy ja se huvittaa häntä.

J on kiehtova persoona ja se on yksi syy, miksi pysyin suhteessa kaikesta siitä henkisestä kivusta huolimatta. Opin jo varhain, etten minäkään riitä J:lle. Hän ei luvannut sitä eikä piilotellut sitä suhteemme syventyessä. Halusin oppia lisää J:n mielenmekanismeista ja manipuloinnista. Suhteessamme pyrin pääosin piilottamaan todelliset ajatukseni ja tunteeni J:n naiselämästä, koska en halunnut että J lakkaisi olemasta niin avoin minulle.

J on mies, jonka puheille naiset jonottavat ravintoloissa. Hän on mies, joka kolmen vartin juttelun jälkeen saa naisen seuraamaan itseään ravintolan vessaan. J on hilpeä seuramies, mutta lämmin ja ystävällinen. Hän on hyvä olemaan läsnä ja saamaan toiselle arvostetun olon. Hän herättää helposti luottamuksen. Naisten rajoja hän koputtelee taiten ja varovasti vieden naiset yhä syvemmille vesille.

Se, miten naiset hullaantuvat häneen, on hänestä hauskaa. Hän nauttii siitä, että saa kassajonossa isketyn, kihloissa olevan teinitytön tai lenkiltä pokatun pankkiirin vaimon pettämään miestään kanssaan. Koska hän osaa käsitellä ihmisiä, hän on miestenkin keskuudessa pidetty, hyvä äijä. Hän osaa huoltaa sosiaalisia suhteita enkä ole koskaan kuullut hänen joutuneen ongelmiin muiden miesten kanssa iskettyään varatun naisen.

J saa naiset tekemään uskomattomia asioita vuokseen. Minä olin tietysti helppo uhri, koska vastasin itse hänen ilmoitukseensa ja lietsoimme molemmat toistemme mielikuvitusta. Olin halukas seuraamaan J:tä heti tutustuttuani, koska se auttoi minua pakenemaan ongelmallista elämäntilannettani. Yllytin J:tä omalta osaltani menemään kanssani nopeasti syville vesille.

J on aina ollut parisuhteissa. Hän ei näytä pystyvän olemaan yksin. Parisuhde hänen kanssaan on henkisesti haastavaa. Yhden urasuuntautuneen entisen tyttöystävänsä hän istutti kotiin. J:tä kiehtoi ajatus siitä, saisiko hän sellaisen naisen luopumaan urastaan J:n vuoksi ja jäämään kotiin. Se onnistui ja J:stä se oli hulvatonta.

Toinen entinen tyttöystävä puolestaan tuli J:n mukana sairaalaan kun J oli jälleen kerran jäänyt kiinni pettämisestä ja hänet kutsuttiin isyystestiin. Kipeästä aiheesta huolimatta tyttöystävä pysyi J:n rinnalla ja J:tä hymyilytti. J:stä tuli silloin isä, mutta tilanteen monimutkaisuudessa hän luopui lapsesta. Tiedä sitten onko hän katunut asiaa kun ero silloiseen tyttöystävään tuli ja "omaa ensimmäistä varsinaista lasta" ei sitten vuosiin tullutkaan.

J:n parisuhteet ovat kaatuneet pettämiseen. Entiset tyttöystävät ovat kyllä parhaansa mukaan yrittäneet kestää kukin omalla tavallaan; yksi jopa antoi J:lle luvan harrastaa seksiä muidenkin kanssa, kunhan hän ei saisi tietää asiasta. Tällaisissa parisuhteissa eläminen on vain henkisesti kuluttavaa. Yksi tyttöystävistä kärsi J:n myötä uniongelmista ja oli altis masennukseen, toinen taas pyristeli itse irti suhteesta kun ei pystynyt sietämään enää J:n uskottomuutta.

J:n nykyisen naisystävän kautta olen kuullut melkoisesti romantisoituja tarinoita näistä entisistä suhteista, jotka päätyivät pettämiseen. Se mies kyllä osaa iskeä tarinaa. Voin sieluni silmin nähdä J:n lähes kyynelöityvän kertoessaan traagista tarinaa, jonka mukaan suhteet päätyivät niin yhden naisen herkkyyteen ja herkkään mieleen kuin toisen naisen haluun nähdä J aina miehisenä sankarina, mikä rikkoontui kun J teloi hetkeksi itsensä. Jälkimmäinen neitokainen ei J:n mukaan enää kyennyt arvostamaan J:tä miehisenä miehenä tämän oltua hetken avuttomampana ja lässynlää.

Juttelimme toisinaan J:n kanssa J:n tulevasta parisuhteesta. Pohdiskelin millainen J:n tulevan kumppanin tulisi olla, jotta hän kelpaisi yksistään J:lle. Halusin uskoa, että J kykenisi uskollisuuteen kun todella rakastuisi. Kerran kysyin J:ltä suoraan voisiko hän olla parisuhteessa pettämättä. J oli hetken hiljaa, katsoi kaukaisuuteen ja katsoi sitten minua suoraan silmiin väläyttäen vastustamattoman hymyn: "Minun on ollut aina helppo saada naisia ja on todennäköistä että se ei muutu".

Tämä tarina alkaa nyt olla lopussa. Ensi viikolla tulee blogin viimeinen teksti, jossa kerron elämästäni eron jälkeen.

"Minä olen joku, mutta sinä et ole kukaan"

En suhteemme aikana ajatellut koskaan, että suhde vaikuttaisi itsetuntooni ainakaan negatiivisessa mielessä. J kehui hyväksi tytöksi kun tein jotain herttaista ja jotain oikein, hän ylisti minua maailman parhaaksi suihinottajaksi usein ja vilpittömän oloisesti, ja hän nosti peukkua niille kerroille kun olin tälläytynyt tapaamistamme varten milloin mitenkin. Hän antoi minulle tavatessamme kohtalaisen usein positiivista palautetta eikä hänen tyyliinsä kuulunut huutaminen, räyhääminen tai piilovittuilu.

Maksullinen seksi sotii arvojani vastaan enkä ole koskaan harrastanut seksiä rahasta. J etsi ilmoituksessaan narttua, mutta huorasta tuli meidän suhteessamme synonyymi nartulle. Suhteemme alussa J pani minut kirjoittamaan lauseen paperille kymmeniä kertoja: Herrani, olen huorasi, sillä haluan tulla halatuksi. Se oli sekä rangaistus että lempeä keino opettaa minua ”uuteen kutsumanimeeni”. Ne liuskat revimme myöhemmin kahteen osaan, joista toisen jätimme metroon ja toisen erotiikkaliikkeen katselukoppiin.

Opin, että J:n mielestä kaikki naiset ovat pohjimmiltaan huoria: kenen tahansa kuoren alta löytyy alistettava huora. Tuntuu aika ikävältä, että se on J:n käsitys myös omasta avovaimostaan, avovaimon tietämättä. Isi ja huora tai narttu eivät koskaan asettuneet suuhuni kovin luontevasti ja mieli soti niiden käyttöä vastaan. Opettelin käyttämään niitä ilmaisuja, mitä osittain kadun. En jatkossa anna miesten kutsua minua niin alistavasti tai toisaalta puhutella miestä jollain sellaisella tavalla, mikä ei minusta tunnu hyvältä. Ne käsitteet ovat halventavia ja pidemmän päälle ne vaikuttavat käsitykseen itsestä.

J:stä löytyy joitain osumia kun hänen nimensä kirjoittaa googleen (kenestäpä ei?). Joissain piireissä hänen nimensä on tunnettu. Minulle nimi ei sanonut tutustuessamme mitään kuten ei ikäisilleni ystävillenikään. Kaipa hänestä voi sanoa, että hän on nykyisin pikkupomo, joka omalla alallaan voi olla nimenä tuttu, mutta jonka nimi ei alan ulkopuolisille soita kelloja.

Suhteessamme opin pitämään häntä ”jonakuna”, mitä J myös tuki. Suhteemme aikana kävin hänen työpaikoillaan ja kyllähän se hienolta, kutkuttavan jännittävältä tuntui; asetella bleiseriä niskaan ja korkkareita jalkoihin, nähdä julkisuudesta tuttuja ihmisiä ja harrastaa seksiä paikoissa, joihin kenellä tahansa ei ollut mitään asiaa. Aloin seurata J:n alaa mediassa ja J:stä alkoi tulla silmissäni ”joku” myös meidän suhteemme ulkopuolella. Aloin olla imarreltu, että joku sellaisessa asemassa oleva oli minun kanssani, harrasti seksiä minun kanssani, piti minusta ja oli kontaktissa minuun. 

Yhtenä humalaisena iltana J sanoitti sen osuvasti: hänestä hän oli ”joku” kun taas minä ”en ollut kukaan”. Ja että hän tarvitsi mielestään rinnalleen ihmisen, joka ei ole hullu kuten hän on. Ehkä siksi minun ei pitäisikään olla yllättynyt, että J valitsi naisystäväkseen tämän naisen – naisella on rahkeita olla J:n silmissä urallaan jonain päivänä ”joku” (ellei J ole torpannut naisen urakehitystä laittamalla hänet kotiäidiksi vuosikausiksi).

Huorittelusta on ollut helppoa päästä yli, sillä sana kalskahti aina ikävästi korvaani: huora on maksullinen, mutta minä en harrasta seksiä rahasta. Muuten ajatusmaailman muuttaminen on ollut hitaampaa. Suhteemme aikana ja eron jälkeen olen purkanut suhdettani J:hin terapiassa, jossa ollaan tarkasteltu niitä ajatusrakenteita, joita suhteemme aikana loin kuten nyt vaikka tätä epätasa-arvoisuutta ihmisinä. Pidin pitkään itsestään selvyytenä sitä, että kaikki tuntevat J:n nimen ja että hän on jotain suurta. 

Viimein syksyllä putkautin J:n oikean nimen terapiassa eikä hänen ikäluokkaansa oleva terapeuttini tunnistanut nimeä. Ei tunnistanut silloinkaan kun kerroin, mistä hän voisi olla tuttu terapeutilleni. Se oli minulle iso juttu ja kevensi oloa. Se sai jotenkin asettamaan asioita paremmin todellisiin mittoihinsa: J on ”joku” vain itsellensä. Ei edes korkeammin kouluttautunut kuin minä: maistereitahan tässä molemmat nykyisin ollaan. Eron jälkeen ymmärrän kyllä J:tä paremmin. Häntä varmasti huvitti loppusuoralla oleva sosiaalipsykologian opiskelija, joka ei tunnistanut kaikista merkeistä huolimatta edessään olevaa narsistia...

"Olet turhaan mustasukkainen tulevalle vaimolleni. Ei hänelläkään tule olemaan helppoa. Kun hän on raskaana hoidan tietysti hänen turvonneita nilkkojaan ja pidän häntä hyvänä, mutta samalla nussin työpaikkani nuoria, viehkoja harjoittelijatyttöjä"

J:n naisystävähän on nyt raskaana J:lle, sääliksi käy J:n kertomusten valossa. On varmaan mukava tällä pariskunnalla kertoa myöhemmin lapsen tuskaillessa asiaa, että tällä(kin) on herpes "koska isi petti äitiä".

J:lle on ollut selvää, että hän tulee pettämään kumppaniaan silloinkin kun kumppani on raskaana ja tekemässä J:lle J:n kauan kaipaamaa jälkeläistä. J lukee hyvin ihmisiä ja heidän "tarpeitaan". En epäile hetkeäkään, etteikö J osaisi kohdella kotona kumppaniaan rakastavasti ja raskausaikana lämpimästi tukien. 

J osaa luoda toiselle tunteen ainutlaatuisuudesta, mutta se on illuusiota; todellisuudessa J lahjoo naisiaan samoilla kalliilla lahjoilla, hemmottelee ulkomaanmatkoilla ja kehuu samoin sanoin. Jopa J:n antamat lahjat kulkevat naiselta toiselle - tunne siinä sitten itseäsi erityiseksi.

Se kiero puoli tilanteessa vain on, että J tyydyttää tulevaisuudessakin seksuaaliset ja alistamiseen liittyvät tarpeensa muualla. J:tä ei tule häiritsemään, vaikka seksi raskauden vuoksi jäisi kotona hyvin vähiin tai olemattomiin, koska hän harrastaa joka tapauksessa seksiä muualla. Olen varma, että yhteydenottoni jälkeen J luopui muutamasta sivusuhteesta, koska sitä häneltä odotettiin. Hän paljasti muutaman suhteen mietittyään tarkoin strategiaa eli kuinka monta suhdetta on paljastettava kuullostaakseen uskottavalta ja mitä ylimääräistä hän voisi paljastaa lisätäkseen uskottavuuttaan.

Mutta nyt lähes vuotta myöhemmin ja naisen raskaana ollessa J:llä on tietysti sekä muutama vanha tuttavuus että tukku uusia panoja ohessa. Se on helppoa, koska J:llä on joustava työ ja hänen naisystävänsä ei ole luonteeltaan sellainen, että hän vahtisi ja kyttäisi jatkuvasti. J hankki kivenheiton päässä työpaikaltaan olevan panokämpän jo silloin kun alkoi vietellä naisystävää tekemään lapsen kanssaan. Uusi on todennäköisesti jo katsottu tai hankittu - ehkä samalla strategialla kuin aiempikin eli J:n sukunimellä mutta yhden kirjaimen muutoksella. Naisystävälle luottamus on tärkeää ja sitä ei ole, jollei hän itse näytä luottavansa toiseen ja antavansa liikkumavaraa toiselle. Hieno homma J:n kannalta - se helpottaa pettämistä.

Yksi J:n paljastuksista sai aikanaan nieleskemään. Hän kertoi fantasioivansa useammasta vaimosta. Se ei ollut pelkkä fantasia vaan aikomus. Mielenkiintoisen tästä tekee sen, että vaikka J paljon itsestään pimittikin naisystävältään, naisystävä oli kuitenkin tietoinen tästä fantasiasta. J oli jo esittänyt sen huumorilla, koputellut naisystävän rajoja, pohjustanut asiaa. Usea vaimo on varmaan nyt hetkeksi jäissä, koska pilasin J:n strategian paljastamalla J:n pimeää puolta naisystävälle. Se fantasia kuitenkin elää ja odotan mielenkiinnolla tulevaa. Nyt yhteisen lapsen myötä se nainen on oikeastaan jo menetetty tapaus - ei hän irtaannu J:stä.

Ennen kuin sain tietää kuka J:n naisystävä oli, kävimme J:n kanssa kiivaita keskusteluja hänen parisuhteestaan ja pettämisestä. Minun oli vaikea niellä sitä, että J oli suhteessa, jossa ei nähnyt kumppaninsa riittävän hänelle vaan petti ja aikoi pettää. J:n mukaan taas päätös pysyä suhteessaan ja pettää oli hänen omansa, johon minulla ja hänen kumppanillaan ei ollut sananvaltaa.

Kun sain tietää J:n naisystävän nimen, kävimme vielä raivokkaampia keskusteluja J:n kanssa. J tunsi olevansa ahtaalla; hänestä tuntui että pakotin hänet valitsemaan sen väliltä, että kertooko hän itse kaiken naisystävälleen vai teenkö minä sen. Lopputuloksenhan tiedämme: kärvistelin kolme viikkoa kunnes jysäytin sen pommin naisystävälle.

Keskustelut J:n kanssa tuona kolmena viikkona olivat mielenkiintoisia. J ei halunnut, että hänen naisystävänsä saisi tietää, mutta samalla hän piti todennäköisenä sitä, ettei naisystävä jättäisi häntä. Hän oli varma siitä. Jälkikäteen ymmärrän, että hän tunsi naisystävänsä jo niin hyvin ja oli tehnyt pohjan heidän suhteelleen niin huolella, että hän pystyi luottamaan siihen, että 1.5 vuoden suhteen jälkeen hänen naisystävänsä pysyisi hänen rinnallaan tapahtui mitä tapahtui.

Naisystävän kanssa jutteleminen vahvisti tuota käsitystä. Vaikka tämä nainen oli jo naimisissa, hän kertoi J:n saaneen hänet rakastumaan "tolkuttomasti" ja hyvin nopeasti. J on aina halunnut tuntea narttunsa, mikä tietysti auttaa manipuloinnissa, ja naisystäväkin kertoi minulle J:n tuntevan hänet perinpohjin. Ei sellaisen heittäytymisen jälkeen ole helppoa lopettaa suhdetta; kun on jättänyt aviomiehen, muuttanut paikkakunnalle, jossa ei ole sukulaisia, myynyt omaisuuttaan, luopunut koirastaankin ja rakentanut koko elämänsä sen varaan että on loppuelämänsä yhdessä sen miehen kanssa.

J teki pohjatyöt todellakin huolella ja nostan siitä hattua. 1.5 vuodessa J teki naiselle vaikeaksi lähteä suhteesta; asunnon, huonekalujen ja kaikkien tavaroiden hankkiminen aina keittiötarvikkeista siivousvälineisiin on aika iso homma etenkin kun rahaa ei ole paljon. He olivat niin pitkälläkin jo, että olivat jättäneet ehkäisyn, varautuneet perheenlisäykseen ja sopineet päivämäärän kihloihin menolle. Nainen oli niin varma elämänsä suunnasta että sen kaiken keikauttaminen ja parisuhteen päättäminen on iso ponnistus. J tiesi sen ja luotti siksi suhteen jatkumiseen vaikka kertoisinkin naiselle. Minä taas ymmärsin sen vasta tavattuani naisen ja kuultuani häneltä niistä kaikista asioista, jotka J pimitti minulta heidän suhteestaan.

En ole ylpeä kaikesta siitä, mitä raivoissani sanoin J:lle hänen suhteestaan ja hänen naisystävästään. En ollut koskaan ollut raivostuneempi kuin silloin kun sain tietää naisystävän nimen. Silloin yritin satuttaa J:tä niillä keinoilla mitä minulla oli. Käytin J:n menetelmiä; pyrin etsimään sen rajan, minkä yli menemällä satuttaisin J:tä eniten.

Huomasin ettei se raja ollut J:n naisystävä. Vaikka "J rakastaa sitä naista", ei J puuttunut sanoihini ja solvauksiini siitä naisesta. Ylitin mennentullen hyvänmaunrajat kun puhuin naisesta etsien J:lle kipeintä kohtaa. Sitä ei löytynyt. Se keskustelu sai minut ymmärtämään kuitenkin sen, että haluan miehen, joka ei anna muiden puhua tyttöystävästään sillä tavalla kuin minä puhuin hänen naisystävästään. Jos joku huorittelisi minua miehelleni, haluaisin että miesystäväni puuttuu siihen ja tiukasti puuttuisikin.

J:lle oli kuitenkin ookoo, että puhuimme hänen ulkomailla syntyneestä naisystävästään huorana melkoisen värikkäällä menneisyydellä käyden tietysti nykytilankin läpi aina käytöksestä ulkonäköön. Se on ensimmäinen ja ainoa kerta kun olen puhunut kenestäkään niin rumasti. Sitä kadun vaikka ymmärrän hyvin missä mielentilassa silloin olin.

J:n rajan yli menin vasta sanottuani sen faktan, että jos tällaisesta uutisesta kuten pettämisestä ja kusettamisesta se nainen tulee kuulemaan vasta ollessaan raskaana J:lle, se voi saada aikaan keskenmenon. Tiedän kokemuksesta miltä lääkkeellinen raskaudenkeskeytys tuntuu henkisesti ja fyysisesti ja se on edelleen yksi arimmista muistoistani. J tietää myös abortistani, mutta nuo sanani hän tulkitsi niin, että toivoin että hänen tuleva lapsensa kuolisi kohtuun. En ole koskaan nähnyt häntä raivostuneempana.

J:tä ei loukannut mikään hänen naisystäväänsä kohdistuva isku - ainoastaan ajatus mielikuvituslapsen menettämisestä oli tämä sitten edes muotoutunut vielä ruskuaisen sisälle tai ei. Ainoa, mikä J:lle on tärkeä, on oman lapsen saaminen. Ei naisystävä, ei parisuhde, ei rakkaus. Vain oma lapsi. 

Kesä 2015

- Kuinka kukaan nainen voi kestää sellaista parisuhdetta, jossa hän ei yksin riitä sinulle?
J hymyilee huulet yhdessä ilkikurisesti.
- Et vain kerro että panet muitakin?
- En.
- Mutta jos nainen tuntee sinut hyvin ja tietää millainen historia sulla on ollut, niin kuinka kukaan voi luottaa ettet petä?
- Se vaatii vain taitoa. Kuuntelepa, J painaa kasvoni käsiensä väliin ja kumartuu lähelle kasvojani. Tunnen J:n hengityksen kasvoillani. 

- "Tiedät, että rakastan sinua ja haluan olla kanssasi. Kun me perustamme perheen, millään muulla ei ole merkitystä. Olen jo nähnyt ja kokenut kaiken muun. Olen kokenut suhteissa kaiken minkä olen halunnut. Se ei ole enää uutta eikä jännittävää, en saa siitä enää mitään irti. Mutta en ole kokenut sitä miltä tuntuu saada oma perhe, nähdä lapsen kasvavan ja kehittyvän. Se on minulle uutta. Kuinka voisin sen kaiken uuden ja ihmeellisen keskellä ikävöidä jotain jo nähtyä ja koettua, johon olen kyllästynyt? Kun saan lapsen, kaikki muu on merkityksetöntä." 

J irrottaa otteensa ja nojautuu taaksepäin. Hetken minusta tuntuu kuin olisin saanut ensimmäisen rakkaudentunnustukseni häneltä. Hän on vakuuttava ja sanoista menee aikaa toipua. 

- Wow, olet harjoittelut repliikkisi hyvin.
J kohauttaa olkapäitään vaatimattomasti ja nauraa silmät tuikkien.

"J sanoi, että oli yrittänyt erota susta monta kertaa" ja muita pettämisestä narahtaneen hätävaleita

En ole ylpeä siitä, miten pitkäksi annoin meidän suhteemme lopulta kestää. Tuskin toimisin toisellakaan kerralla toisin, koska olin suhteemme aikana niin jumalattoman rakastunut, etten kerta kaikkiaan pystynyt irtautumaan J:stä. Sen kautta toisaalta ymmärrän, miksi J:n rakastuneen naisystävän on ollut niin vaikea lähteä tuosta suhteesta senkään jälkeen kun hän sai tietää heidän koko suhteensa perustuneen valheille ja kusetukselle - naisen tietoiselle sumutukselle.

Yritin lähteä suhteesta monta kertaa. Minulla ei vain oikein ollut välineitä siihen. Olin rakastunut ja henkisesti kiinni hänessä. Pelkäsin yksinjäämistä, joka on ollut yksi suurimmista peloistani parisuhteissa.

J ei suhtautunut hyvin yrityksiini irtautua suhteesta. Hän etsi kyllä avoimesti vaimoja itselleen, mutta minulle hän ei antanut lupaa etsiä ikäistäni poikaystävää. Minun kannaltani tilanne oli kinkkinen: en halunnut jäädä J:n kanssa suhteeseen kun hän menisi naimisiin ja alkaisi saada kumppaniensa kanssa lapsia ja olla yksi niistä nartuista, jotka J:n lapsia hoitaisivat. Niinpä kaikessa hiljaisuudessa etsin parisuhdetta, jonka avulla voisin laskeutua pehmeästi jaloilleni kun olisi aika päättää suhde J:hin.

Kun J hankki herpeksensä ja tartutti sen nykyiseen naisystäväänsäkin, olin shokissa. En voinut uskoa, että J oli niin käsittämättömän typerä. Siinä riidassa tuli esille myös vasta päättynyt oma semivakava suhteeni, josta J puolestaan raivostui. Sovimme erosta ja tapasimme viimeisen kerran. Tarkoitus oli jutella asiat halki kahvilassa ja lähteä eri teille.

Sitä keskustelua ei vain tullut. J vain pakotti kahvilan invavessaan, paiskasi seinään, avasi housunsa otatti suihin. Ilman kumia. Kielsi herpeksen kun siitä shokissa kysyin. Nuoletti itsensä ja häipyi. Se oli J:n kosto. Ei hän välittänyt tartuttiko herpeksen siinä minuunkin vai ei. Somesta näin myöhemmin hänen pakanneen laukkunsa ja vieneen naisystävänsä hyvittely-lepyttelylemmenlomalle ulkomaille. Ihanalle lomalle ulkomaille suhteen alussa sitouttaakseen itseensä kuten kaikki nykyistä edeltäneetkin naisystävät.

Sen erokeskustelun sain joitain viikkoja myöhemmin ja se oli valaiseva. Sain kaipaamiani vastauksia ja varmuuden J:n herpeksestä. Luulin että suhteemme oli ohi, mutta J ei vain pysynyt poissa. Hän tuli yhtenä marraskuisena yönä yllätyksenä humalassa luokseni ja pahoinpiteli vielä kerran. Harkitusti ja tyynenä. Löi nyrkillä kasvoihini ja piiskasi pakarani. Otatti suihin ilman kumia. Sen jälkeen käpertyi viereeni, otti syliin, lohdutti kun itkin ja silitti. Kuiskasi, että tällaista hänen tyttöystävään on olla.

Naisystävältä kuulin, että J oli kertonut hänelle ihastuneensa naiseen jo aikaisemmin, mutta mitään ei tapahtunut, koska nainen kuitenkin oli naimisissa. Laskeskelmieni mukaan sen on täytynyt olla sillä välillä kun J oli juuri eronnut mutta ei ollut vielä tavannut minua. J ei ollut ennen minua ehtinyt olla kauaa sinkkuna ja tavatessamme sain sen käsityksen, että hän oli käsitellyt eroa koko kesän eikä ollut valmis uuteen parisuhteeseen. En tutustuessamme saanut minkäänlaista viitettä siitä, että J olisi ollut ihastunut kehenkään ja halukas uuteen parisuhteeseen. Ajallisesti en kykene asettamaan tällaista "ihastumista" mihinkään väliin. Luulen, että se on vain naisystävää varten kehitetty valhe.

Mutta sitä mietin, kuinka paljon minulla loppujen lopuksi oli vaikutusta heidän parisuhteensa syntymiseen. Keväällä juuri ennen kuin he alkoivat tapailla kiinnitin huomiota siihen, miten paljon tämä nainen tykkäsi J:n päivityksistä facebookissa. Puhuin siitä J:lle ja kysyin oliko heidän välillään jotain. Kerroin, miltä se ulkopuolisen silmin vaikutti.

En tiedä onko J todellisuudessa ollut koskaan ihastunut tähän naiseen ja lähtikö hän iskemään naista vasta keskustelumme jälkeen uteliaana katsomaan saisiko naimisissa olevan naisen eroamaan aviomiehestään J:n vuoksi koska olin suunnannut hänen huomiotaan siihen, että nainen saattaisi olla kiinnostunut J:stä. Joskus toivoin, etten olisi puhunut J:lle huomioistani, mutta heidän suhteensa seurauksena säästyin pysyvältä sukupuolitaudilta; ilman naisystävää olisin tavannut J:tä ehkä useammin niihin aikoihin eli altistunut herpekselle viruksen ollessa aktiivinen. Olen vihannut naisystävää paljon, mutta ehkä minun pitäisi olla kiitollinen hänelle; hän otti herpeksen ikään kuin puolestani.

Jos naisystävän kertoma olisi totta, on vaikea selittää, miksi J petti häntä kuitenkin heti suhteen alusta saakka, jos olisi ollut niin ihastunut jo aiemmin. Luulisi, että J olisi keskittynyt vain tähän naisystävään hänet saatuaan, jos hän olisi ollut J:lle niin tärkeä. Minun tulkintani on, että nainen on vain yksi J:n hupaisista valloituksista: nainen, joka jätti aviomiehensä J:n vuoksi. Nainen, joka pilaa vartalonsa synnyttääkseen J:lle tämän pitkään toivoman "perillisen".

Heidän suhteensa alussa J:llä oli minut ja tukku muita naisia. J oli myös bongannut seksikkään nuoren naisen, joka oli kertonut avoimesti J:lle herpeksestään sukupuolialueella ja siihen syömästään estolääkkeestä. J tutki asiaa ja tuli siihen tulokseen, että todennäköisyys herpeksen tarttumiseen oli hyvin pieni kun toinen käytti estolääkitystä, ja nussi tyttöä ilman kondomia. Herpeshän siitä tuli ja J tartutti sen samantien naisystäväänkin, joka ei ilmeisesti nähnyt syytä käyttää kondomia uuden kumppaninsa kanssa vaan antautui samantien paljaalle. Ollessaan vielä naimisissa toisen kanssa.

Herpes on ollut J:lle kova pala. Hän myönsi ja kielsi sen vuorotellen minulle niin, että meni viikkoja ennen kuin ymmärsin oliko hänellä se vai ei. Sen jälkeen hän on systemaattisesti kieltänyt saaneensa ensioireiden jälkeen rakkuloita. J:n mukaan sekä hän että naisystävä ovat olleet oireettomia. Niinpä tietysti.

Naisystävältä kuulin, että herpes kukkii heillä molemmilla ja useamman kerran vuodessa. Nainen hoitaa kaiken herpekseen liittyvän, koska J ei kehtaa. Nainen oli se, joka oireiden tultua meni lääkäriin selvittämään asiaa - J ei ole hankkinut itselleen edes estolääkkeitä, koska ei ole kehdannut kertoa työterveydessä tartunnastaan. Ei sen puoleen, että J puhuisi asiasta edes naisystävälleen - J ei ota estolääkkeitä, ei kerro kun oireita on ja naisystävä on vain silmämääräisesti välillä epäillyt viruksen aktivoitumista J:llä, jolla herpes kukkii aika huomaamattomasti. Tsemppiä vain J:n tuleville "salarakkaille", joille hän ei varmasti kerro tartunnastaan.

J:n hankkiman herpeksen jälkeen yritin päästä eroon suhteestamme muutamia kertoja, mutta J ei päästänyt minua menemään. Viimeisin eroyritykseni oli vain kuukautta aiemmin kuin lopullinen eromme. J ei ottanut eropuheitani tosissaan, mutta ei toisaalta myöskään itse pysynyt minusta erossa kun erokeskustelu oli ollut hänen omasta aloitteestaan. Hän vain palasi aina luokseni, selittelemättä ja omistavana. Seikka, jota hän tuskin on viitsinyt kertoa naisystävälleen. Heidän kommunikaationsa suhteessaan on kuulemani valossa muutenkin "hienoa"; J vastaa naisystävänsä avoimuuteen niihin sointuvilla valheilla ja kusetuksella.

Naisystävä pitäköön vain hyvänään hienon miehensä.

"Kipu on yleensä punaista, mutta minä osaan tuottaa sokaisevan valkoista kipua. Pyydän, älä pelaa kanssani"

Kun tutustuin J:hin, huomasin pian että meillä oli yhteinen tuttu. Tämän yhteisen tutun kautta tiesin J:stä jo joitain asioita kun yhdistelin aiemmin kuulemiani tiedonmuruja. Tämän kautta uskoin, että ”Masterina” J olisi aika hellä: alistaisi lempeästi ja ettei J:n tyyliin kuuluisi kovakourainen käsittely. Koska pidin J:tä vaarattomana, J:n pimeä puoli tulikin minulle yllätyksenä. Luotin siihen, ettei ollut syytä pelätä, koska yhteinen tuttumme ei nähnyt siihen aihetta kun kysyin asiasta.

J kysyi nopeasti kokemuksiani kivusta. Hän kertoi kivun olevan yleensä punaista, mutta että hän osasi tuottaa sokaisevan valkoista kipua. En ymmärtänyt mitä hän sillä tarkoitti ja se pelotti minua. Yritin huolestumisestani huolimatta luottaa toiseen: eihän kukaan järjissään oleva ihminen oikeasti ketään satuttaisi. Se vaan, ettei J ollutkaan järjissään, minkä ymmärsin kunnolla vasta J:n naisystävään tutustuttuani ja kuvion (täydellinen kaksoiselämä erilaisine persoonineen, J:n oman äidin huolestuminen J:stä tämän ollessa lapsi ja J:n teini-ikäisestä asti ollut kasvava kiinnostunut manipulointiin ja alistamiseen) kirkastuttua. Siis melko myöhään vaikka olimme kolme ja puoli vuotta suhteessa toistemme kanssa.

Kerroin J:lle suhteemme alussa edellisestä, väkivaltaan päättyneestä bdsm-tyyppisestä suhteestani, jossa opin pelkäämään kohoavaa kättä ja jonka jäljiltä olin henkisesti hajalla. J ei valottanut mistä hän itse piti ja millaista ”narttua” etsi, joten kerroin mahdollisimman paljon aiemmista kokemuksistani, peloistani ja rajoistani. Koville otteille minulla oli ehdoton ei ja minulle se tarkoitti esimerkiksi kovaa piiskausta, fistausta ja nyrkillä lyömistä.

J ei vain välittänyt rajoistani. Häntä ei kiinnostanut miten paljon itkin ja anelin ja miten tyhjäksi hän minut henkisesti sai ajankanssa. Hän katseli kun kamppailin ja kuinka mieleni lopulta pakeni tilanteita. Vasta eromme jälkeen ymmärrän yhä paremmin mitä niissä tilanteissa tapahtui ja mitä J teki ja jätti tekemättä. Ja se saa jumalattoman vihaiseksi.

Ensimmäisen palleaan tulleen nyrkiniskun jälkeen olin hämmentynyt ja epäuskoinen. Minun oli vaikea ymmärtää kokemaani. Edellisessä suhteessani minua ei koskaan pahoinpidelty nyrkillä. En voinut ymmärtää, että se pukuun pukeutunut, johtavassa asemassa oleva korkeakoulutettu mies oli juuri iskenyt minusta ilmat pihalle. J teki sen, koska en totellut häntä heti. Hän suukotti sen jälkeen ja otti kainaloon. Piti lähellä, helli ja lohdutti. Palautteli shokista takaisin tähän maailmaan.

Ehkä aiempi väkivaltainen suhteeni teki minusta helpon J:lle. Alussa pistin vastaan: raavin kynsilläni, yritin lyödä avokämmenellä. Yritin töniä ja satuttaa. Opin kuitenkin nopeasti että J oli kuten tätä edeltänyt entisenikin: armoton ja tunteeton sille päälle sattuessaan eli parempi oli olla vastustelematta ettei kävisi vielä pahemmin. Suojauduin siis miten parhaiten taisin vaikka se sai minut vihaamaan itseäni. Vihasin sitä, etten laittanut vastaan. Vihasin kiukunkyyneleitäni. Vihasin häpeääni kun nielin sellaista kohtelua. Yritin vain selviytyä hakkaamisen loppuun ja poistua mielessäni tilanteesta. Hyvinhän se sinänsä onnistui, koska noita mielenvaurioita nyt edelleen työstetään terapiassa.

J:lle tekniikka oli tuttu ilmeisesti aiemmista suhteistaan; hän tiesi, että hakattu ehkä pakenee tilannetta katselemalla tapahtumia vaikkapa katonrajasta. Kun hän esitti peiliteoriaksi esittelemänsä ajatuksen etäämpää katselevasta mielestä, mietin vain miten fiksu ja lukenut J olikaan. Jälkikäteen tulkitsen tuon tiedon hieman toisin... se olikin käytännöstä kummunnut havainto. Ehkä juuri tuo oli opettanut J:lle miten mieltä käsitellään. J ei nimittäin jättänyt hakkauksen jälkeen minua yksin vaan sitä seurasi aina syli, hali, suukottelu, läheisyys. 

J piti lähellään niin kauan kuin tarvitsi; hän odotti kärsivällisesti että jähmettynyt kroppani alkoi päästä lamaannuksestaan ja että mieleni alkoi palailla tähän maailmaan ainakin niin, että joko aloin itkeä kun mieli alkoi sanoittaa tapahtumia tai kun hakkauksessa alkanut hysteerinen itku muuttui jonkinlaiseksi kyvyksi kommunikoida. Ihan täysin ei mieli aina toipunut niissä tapaamisissa. Saatoin sisäisesti olla lamaantunut mutta toimia ulospäin edes sen verran normaalisti että J uskalsi päästää minut kotimatkalle tai toisaalta koki turvalliseksi itse lähteä luotani.

Minun taktiikkani oli kestää. Kestää hakkaus, kestää jälkihoito ja sitten mitään kenellekään sanomatta hyvästellä suhde kun tapaaminen on ohi. Odotin jälkihoidon aikana aina toisen lähtöä tai että minun annettaisiin lähteä. Se oli kannatteleva ajatus, joka auttoi minua. Toistin mielessäni sitä ajatusta, että oven sulkeutuessa on turvallista lopettaa suhde ja sitä hetkeä odotin paikoilleni jähmettyneenä.

Kolmen ja puolen vuoden suhteemme aikana J pahoinpiteli muutaman kerran erityisen rankasti. Ensimmäisellä kerralla hän sitoi liikkumiskyvyttömäksi, löi nyrkillä ja piiskasi. Viimeisteli anaaliseksillä. Sillä samalla matolla, missä minä kärsin ja itkin, tulee pian jokeltelemaan ja myöhemmin konttaamaan J:n syntymistään odottava lapsi. Toivottavasti siitä muksusta ei tule psykoa.

J:n ja J:n naisystävän seurustelun ensimmäisenä syksynä J tuli eromme jälkeen yöllä ilmoittamatta kylään. Hän mätki nyrkillä ja pieksi. Se on yksi pahimmista muistoistani. Nyrkinisku leukaan tuntui kuin se olisi saanut aivot liikahtamaan. En ole sitä ennen enkä sen jälkeen tuntenut sellaista, ja se oli pelottavaa. Se koko tilanne unenomaisuudessaan ja painajaismaisuudessaan on edelleen mielessäni - kahden vuoden jälkeenkin.

Vuotta ennen eroamme J pieksi minut sängyssään naisystävän ollessa poissa. Hän sitoi taas liikkumiskyvyttömäksi ja teippasi ensimmäistä kertaa myös suuni. Pieksi sitten selän taakse sidottuja kämmeniäni, pakaroitani ja jalkapohjia kun kamppailin hapenpuutteen kanssa. Suu teipattuna ja paniikin yltyessä pelkäsin kuolevani kuten niihin aikoihin uutisoitu Vilja Eerika. Se oli ensimmäinen kerta kun J:n leikeltyä teipin irti pyysin itkien, että hän päästäisi minut pois ja etsisi kenet tahansa muun tilalle. Ehkä se kerta ja sen jälkeinen rikosilmoituksen teon pohtiminen loivat pohjaa erolle; tajusin, että vaikka kuinka rakastin, mieluummin erosin kuin kestin enempää.

Väkivallasta jää jälkiä. Saan edelleen ammattiapua enkä tiedä palaanko koskaan ennalleni. Se on raju hinta. Jos voin näillä teksteilläni suojella yhtäkin päätymästä suhteeseen J:n tai muun hänen kaltaisensa kanssa tai lähtemään huonosta suhteesta niin näille teksteille on paikkansa.

J ei hakannut minua jokaisella tapaamisella. Päinvastoin. Saattoi mennä kuukausia ilman fyysistä väkivaltaa. J alisti enemmänkin henkisesti; kutsumalla huoraksi tai nartuksi, antamalla ohjeita ja käskyjä, vaatimalla minua tekemään erilaisia tehtäviä. Alistaminen oli suurimmaksi osaksi seksuaalista: suuseksin antamista polvillaan hänen edessään, rahina toimimista, koulutytöksi pukeutumista, seksiä kun J katsoi samalla pornoa eikä minua.

Naisystävän tultua kuvioihin meidän suhteemme meni sairaammaksi. Naisystävältä kuulin, että J käytti erektiolääkkeitä ja testosteronigeeliä. Se tuli yllätyksenä minulle. Testosteronivalmisteet voivat lisätä aggressiivisuutta, millä naisystävä itselleen onkin nyt selittänyt sitä, että hänen puolisonsa hakkaa muita naisia.

En osaa sanoa, alkoiko J käyttää testosteronivalmisteita pystyäkseen harrastamaan seksiä naisystävänsä kanssa (tunteeko se mies edes vetoa avopuolisoonsa?) ja vaikuttiko silloin mahdollisesti alkanut käyttö minun ja J:n tapaamisten sisältöön. Toisin kuin J:n naisystävä, en nyt itse syyttäisi testosteronivalmisteita siitä, että toinen hakkaa nyrkillä, raiskaa ja kusee päälle. Se ja sama mitä valmisteita käyttää, J on itse vastuussa omasta käytöksestään.

Se, että fyysistä väkivaltaa ei ollut jatkuvasti auttoi jatkamaan suhdetta J:n kanssa. Jossain vaiheessa pohdin väkivallan syitä. Ensimmäisen nyrkiniskun jälkeen opin, että nyrkistä tulee jollen tottele. Silloin mietin, millaista tottelevaisuutta J saattoi minulta odottaa ja voisinko täyttää ne toiveet niin, ettei hänen ”pitäisi enää rankaista minua”. 

Aloin myös opetella ennakoimaan J:n haluja. Jos täyttäisin hänen toiveitaan ennen kuin hän olisi ehtinyt niitä kaivata tai pyytää, hän pysyisi hyväntuulisena eikä tuntisi tarvetta käsitellä minua rajusti. Ja kun viikkoja saattoi kulua ilman ongelmia, aloin ajatella, ettei hän enää pieksisi minua, ei näkisi syytä siihen tai että joka tapauksessa päättäisin tämän suhteen ennen seuraavaa kertaa sillä eihän tämän ollut tarkoituskaan kestää koko elämää.

J:stä vain oli vaikea erota. Minä rakastuin. Se tuntui huumaavalta, sillä päättyneen suhteeni jälkeen en uskonut voivani rakastua enää toista kertaa elämässäni. J:ssä oli paljon hyvää ja hän tuntui ihmisenä kuitenkin luotettavalta ja turvalliselta; olihan hänellä akateeminen koulutus, hyvä työpaikka, hän oli pidetty ystävänä, työtoverina, veljenä... 

Uskoin sinisilmäisesti ettei hakkaus toistuisi, että J oppisi rajani ja että J:kin oli pohjimmiltaan mieleltään normaali. Niinpä avasin yhä uudelleen ja uudelleen ajatuksiani liian kovasta käsittelystä, rajoistani ja tunteistani, ja kun hakkausta ei hetkeen kuulunut, se myös tuuditti siihen uskoon, ettei seuraavaa kertaa enää tulisi.

"Kutsu minua isiksi ennen seksiä, seksin aikana ja seksin jälkeen"

Tutustuin J:hin kun hän etsi netissä itselleen seksuaalisesti alistuvaa narttua, jota kiehtoisi alistuminen kokeneelle ja osaavalle miehelle. J vaikutti varmalta ja luotettavalta - juuri sopivalta sellaiselle tytölle, jolla oli omassa elämässään vaikea vaihe ja joka tahtoi koettaa, miltä ohjien antaminen toiselle taas tuntuisi.

J:hin oli helppo ihastua ensitapaamisellamme: hän oli komea ja rauhallinen, määrätietoinen ja itsevarma. Asiallinen, hivenen hilpeä, tuttavallinen ja aavistuksen röyhkeä. Olin 21, opiskelija, luennolle menossa, J taas 41, pukumies, tapaamassa minua keskellä työpäivää. Jo ensitapaamisella meille syntyi luontevasti ja yrittämättä ne roolit, joille meidän suhteemme lopulta perustuikin: pienempi, heikompi - suurempi, fiksumpi.

J:n kanssa aloitimme suhteemme vauhdilla: Toisella tapaamisella hän vei minut Keltaiseen ruusuun otattamaan itseltään suihin. Pornokaupan katselukoppiin sulkeutuminen lähes ventovieraan vanhemman miehen kanssa pisti vatsan kipristelemään jännityksestä ja sai ajatukset irtaantumaan oman elämäni ongelmista. Sisään pornokauppaan J sai taluttaa minut puolipakolla, J:n maksaessa käyntiämme kassalla tein hidasta kuolemaa J:n seläntakana ja katselukoppiin päästyämme sydän hakkasi jo niin että melkein pahaa teki. Se oli minulle jotain uutta ja uskomatonta, tilanne tuntui absurdilta mutta se oli silti totta.

Tunne hämärässä katselukopissa pornon pyöriessä selkäni takana vieraan ja vetävän miehen kanssa oli juovuttavaa ja jännittävää. Pientä pakotusta se vaati polvistua J:n eteen ja pornon pyöriessä taustalla ottaa kalu suuhun – tyydyttää toinen pelkällä suihinotolla – mutta silloin ja sen jälkeen halusin lisää. Halusin tietää, mitä muuta voisin tuon miehen kanssa kokea. Jäin koukkuun siihen tunteeseen, jossa oma elämäni poistui taka-alalle ja oli vain minä ja kaikki kiehtova, uusi, rivo ja raju. Ja sitä meidän suhteemme sisälsikin: Toimimme J:n ehdoilla, J:n haluilla, J:n ohjauksessa. J:stä tuli eräänlainen pysyvä tukipilari, joka kannatteli omalla tavallaan kun minulla oli vaikeaa.

J:stä tuli minulle nopeasti ”isi”. Sairaaltahan se alkuun tuntui. Tutustuimme lokakuussa ja marraskuussa isänpäivän kynnyksellä J ohjeisti minua kutsumaan häntä tapaamisemme aikana isiksi. J osasi pukea isittelyn nättiin pakettiin. Hän pohti ennen tapaamistamme sähköpostissa, miten hän halusi minun kutsuvan itseään isäksi mutta että ehkäpä isi olisi jotenkin abstraktimpi ja siksi minulle helpompi. Silloin oli lähellä, etten lopettanut koko suhdetta "daddy domiin".

J:tä kiehtoi valta-asetelma, ikäero ja soveliaisuuden rajojen ylittäminen. Kolmen ja puolen vuoden aikana opin jotenkin kutsumaan häntä isiksi, mutta ei se kivutonta ollut. Mieli harasi vastaan viimeiseen saakka, ja vaikka monenlaisista asioista tässäkin blogissa kirjoitin, en koskaan pystynyt ottamaan daddy dom -suhteita esille. Minua hävetti liikaa suhteemme sisältö.

Alkuun luulin, että olin jotenkin erityinen, ainutlaatuinen - hän sai minut uskomaan, että teki asioita kanssani ensimmäistä kertaa.  Meni kauan ymmärtää, että J käsittelikin kaikkia naisia samalla tavalla ja oli ollut ”isi” jo pari vuosikymmentä. En vieläkään tiedä, mistä J:n intohimo "isiyteen" johtuu. Hän on kyllä aina haaveillut omista lapsista, jotka tulevat (niin kuvottavaa kuin se kaikkien kymmenien ja taas kymmenien J:tä isiksi rivoissa seksileikeissä kutsuneiden "narttujen" jälkeen onkin) kutsumaan häntä isiksi. J on aina halunnut kipeästi oman perheen.

Se on aika lähellä - se, että J:stä tulee virallisesti isi. J:n naisystävä nimittäin tuli raskaaksi J:lle puolen vuoden sisällä yhteydenotostani niin uskomattomalta kuin se tuntuukin. Se on kiehtova päätös naiselta; hankkia lapsi miehen kanssa, joka petti naista kymmenien muiden naisten kanssa suhteen alusta aina paljastukseeni asti aikomatta luopua salasuhteistaan, ja jonka vuoksi naisystävällä on ollut monenmoisia terveydellisiä ongelmia aina pysyvään sukupuolitautiin asti... Kusetettu, petetty, seläntakana naurettu nainen.

Kuten sanottua, se mies osaa manipuloida. "Onnea isille?"

"Et tunne minua, mutta olen ollut suhteessa miehesi kanssa koko suhteenne ajan"

Kirjoitin reilut kaksi vuotta tätä blogia, jossa purin ajatuksiani myös alistamista ja väkivaltaa sisältäneestä suhteestani. Käytin miehestä nimitystä eksä, sillä blogin aikanakin pyrin siitä suhteesta eroon. Lopullinen ero ei vain oikein onnistunut ennen kuin maaliskuussa 2016. Silloin ponnistin irti suhteesta tuhoamalla kerralla kaikki mahdollisuudet pysyä yhdessä tai palata myöhemmin yhteen. Sen tuloksena suljin myös tämän blogin.

Maaliskuussa 2016 sain selville eksäni (josta käytän jatkossa kirjainta J) naisystävän nimen ja sen, että naisystävä asui jo virallisesti J:n luona. Kolme viikkoa nieleskelin asiaa ja huusin J:lle kunnes pinna katkesi ja kirjoitin J:n naisystävälle sähköpostin suhteestamme ja totuuden J:stä. Siihen sähköpostiin loppui meidän sairas suhde ja mureni tämän nuorenparin täydellinen elämä.

Henkisesti raskastahan eron jälkeen on ollut. Ensimmäiset viikot jaoimme kokemuksia J:stä J:n naisystävän kanssa. Naisystävä kertoi minulle siitä kiltistä, huomaavaisesta herrasmiehestä, johon oli umpirakastunut ja jonka vuoksi oli eronnut aviomiehestään ja luopunut omaisuudestaan. J oli ystävällisesti hoitanut jopa muutonkin J:n asuntoon. Naisystävän kertomusten kautta tutustuin heidän täydelliseen elämäänsä ja tasa-arvoiseen parisuhteeseensa sekä tulevaisuudensuunnitelmiinsa. He olivat menossa J:n toiveesta kihloihin ja nopeasti sen jälkeen naimisiin ja yrittivät jo lasta. Naisystävä kuvitteli löytäneensä elämänsä miehen, jonka kanssa olisi aina yhdessä. Toisin sanoen hän oli löytänyt hurmaavan narsistin.

Minä taas kerroin siitä dominoivasta sadistista, joka alisti ja hakkasi naisia. Kerroin J:n viehtymyksestä nuorempiin naisiin, sadoista entisistä naisista, hurmurinkyvyillään kerskailusta ja huomattavasta kiinnostuksesta manipulointiin. Kerroin J:n hankkimasta panokämpästä josta olin juuri saanut tietää ja totuuden sukupuolitaudista, jonka J oli tartuttanut naisystäväänsäkin. J:n pimeä puoli sen valoisan, leveän hymyn ja nauravien silmien takana tuli shokkina J:n naisystävälle. Sitä oli kieltämättä vaikea seurata. Olin itse henkisesti hajalla ja sydän särkyneenä ja jouduin samaan aikaan seuraamaan kuinka tekoni tuhosi myös kahden muun ihmisen elämän.

Minä vihasin J:n naisystävää kun sain tietää hänestä. Naisystävän toiveesta kuitenkin tapasimme heti sähköpostini jälkeen. Hän suhtautui minuun ystävällisesti ja halusi tehdä yhteistyötä. Alkuun tuimmekin toisiamme, mutta ehkä sellainen ei oikein onnistu, jos toinen jää edelleen samaan suhteeseen. J:n naisystävä nimittäin jäi, ja kahden viikon jälkeen meidän välimme olivat jo tulehtuneet. Hän uskoi, että pyrin valehtelemaan ja manipuloimaan häntä siinä missä J:kin. Minusta tehtiin valehteleva pahis, mikä on sinänsä kurjaa, koska kaikki kertomani oli totta. En osaa sanoa, kuinka paljon J:llä oli sormensa pelissä minun ja hänen naisystävänsä välirikossa, mutta loppujen lopuksihan se oli J:n onni: yhdessä asuessa naisystävä on pysynyt mukavasti 24/7 J:n manipuloitavana. Ja se mieshän osaa manipuloida.

Tätä tekstiä kirjoittaessa erostamme on pian vuosi. Olen miettinyt pitkään tämän tarinan jakamista, mutta minua on pelottanut. Olen pelännyt kostoa ja tunnistettavuutta. Harkitsin tarinani kertomista jollain toisella alustalla, mutta toisaalta avaamalla tämän blogin uudelleen voin laittaa tässä blogissa käytyä tarinaa päätökseen. Suurimman osan vanhoista blogiteksteistä olen poistanut, muutaman J:tä ja suhdettamme koskevan postauksen jätin. Ne kertovat suhteemme aikaisista tunnelmista – valottavat osaltaan suhteemme dynamiikkaa.

Kaiken kaikkiaan toivon, että tarinani auttaa jotakuta samankaltaisessa tilanteessa elävää tai elänyttä. Asiat eivät muutu jos niistä vaietaan, ja liian moni jää yksin omien kokemustensa kanssa. Ei sairaaseen suhteeseen päätymistä tarvitse hävetä. Toivon, ettei todellisia henkilöllisyyksiämme ryhdyttäisi arvailemaan ja selvittelemään. Ei niillä ole merkitystä. J on lyhenne Juhanista, joka on Väestörekisterin mukaan ollut vuodesta 1940 aina tähän päivään asti suosituin miesten nimi, siis mitä yleisin miesten nimi J:nkin ikäluokassa. 

Blogissa on kommenttien valvonta eli kommentit näkyvät vasta ne hyväksyttyäni. En julkaise kommentteja, joissa arvuutellaan tässä blogissa esiintyvien todellisia henkilöllisyyksiä tai jaetaan muuten tunnistettavia tietoja. Halutessasi voit lähettää minulle myös sähköpostia tai mainita kommentoidessasi jollet halua kommenttiasi julkaistavan.

Näillä sanoilla tämä tarina päätökseen.

TULOSSA PIAN

Pettäjän paljastaminen ja ero väkivaltaisesta suhteesta