Ruma ero

     Pitkät suhteeni tuntuvat loppuvan aika rumasti.

Rappuhakkauksen jälkeen eksäni ehti kompuroida yöllä luokseni, jakaa minua kaverilleen ja syynätä sillä välin sähköpostini, tekstarini ja kirjeeni. Hän ehti varastaa luotani tavaraa ja kadota jouluksi maan alle ja oli välittämättä siitä, mitä sanoin sen tekevän mielenterveydelleni.

Minä taas ehdin uhkailla ja kiristää eksääni ja lähestyä hänen tyttöystäväänsä. Olin hilkulla painua poliisin puheille, ellei hän olisi palauttanut tavaroitani viikkojen jälkeen ja maksanut tililleni vielä niiden hintaakin. Kun hän jouluna katosi, kirjoitin paljastavan kirjeen. Lähetin sen eksäni osoitteeseen ja osoitin sen eksäni tyttöystävälle.

Kirje ei mennyt perille. Se jäi eksäni sormiin. Hän luki sen ja hävitti eikä hänen naisensa edelleenkään tiedä mistään. Ei minusta, ei pettämisestä, ei mistään. Jonain päivänä nainen tulee havahtumaan siihen, että on hakkaavan ja pettävän valehtelijan kanssa. Mutta ehkä hän saa havahtua siihen ilman minua.

Siitä naisesta on uhannut tulla minulle pakkomielle. En edelleenkään tiedä, kuka hän on. En tunnistaisi häntä, jos hän tulisi vastaan. Tiedän hänestä vain intiimejä yksityiskohtia, joita hän ei toivoisi kenenkään tietävän. Ja pelkästään niillä voisin tuhota hänet.

Sen sijaan, että olisin keskittynyt viime viikkoina omaan elämääni, olen ollut vihainen, raivoissani, turhautunut. Olen halunnut kostaa, tuhota ja nöyryyttää. Minun on vaikea päästää irti, mutta minun täytyisi.

Minun täytyisi heittää syrjään mieleeni tulevat ajatukset naisesta ja eksästäni. Minun täytyisi antaa meidän ja heidän suhteensa olla. Mnun täytyisi jatkaa elämää ja hyväksyä se, ettei ole minun tehtäväni puuttua, tuhota, rikkoa, paljastaa. Minun täytyisi hyväksyä se, että joihinkin asioihin en voi vaikuttaa, vaikka niin kovasti haluaisin.

Juuri nyt on aika surullinen olo.

Vuosi 2015 - Raippaa ja rakkautta

     Näistä muistan vuoden 2015.

Tammikuu Olin hajalla ja onneton erosta eksäni kanssa. Loppukuusta eksäni palasi linjoille ja aloimme taas tapailla.

Helmikuu Koin helvetin pelottavia hetkiä eksäni kanssa ja pelkäsin kuolevani kuten Vilja Eerika: aloilleni sidottuna tukehtumalla. Sain kipeästi selkääni ja piiskasta ensimmäistä kertaa kämmenilleni. Pelkäsin katkenneita verisuonia ja pysyviä vammoja käteeni. Kerroin siitä R:lle ja jouduin anelemaan ettei hän tekisi rikosilmoitusta eksästäni. Näin eksäni luona ensimmäistä toisen naisen tavaroita ja ymmärsin, että hänen suhteensa alkoi tulla vakavaksi.

Huhtikuussa eksäni kompuroi pitkän odotuksen jälkeen luokseni yöksi ja jätti sekavan, ristiriitaisen olon.

Toukokuu Eksäni antoi ymmärtää eronneensa ja uskoin, että kesästä tulisi upea eksäni kanssa.

Elokuussa sain kutsun eksäni luokse. Hän halusi, että ripittäydyn. Rukoilin polvillani hänen sänkynsä edessä samalla kun hän piiskasi minua. Se tuntui jumalanpilkalta, mutta samalla valuin reisille halusta. Huomasin, etteivät naisen tavarat olleetkaan kadonneet eksäni asunnosta. Eivät he olleetkaan eronneet. Jos erosivat, he selvittivät jo välinsä. Kotimatkalla itkin pahaa oloa.

Syyskuussa ompelin sormet ruvella sisäkköpukua eksäni iloksi. Hän pitikin kätteni työstä ja nai minua palkinnoksi banaanilla: käski selälleni ja avaamaan haarani, otti banaanin keittiöni pöydältä, kuori sen ja työnsi sen sisälleni.

Lokakuu Sain kultaisen suihkun eksältäni. Hän pakotti minut vaatteet päällä suihkun lattialle ja kusi. Virtsasi päälleni, kasvoilleni, hiuksilleni... Se tuntui nöyryyttävältä ja siitä meni pitkään toipua.

Marraskuu Sovimme eksäni kanssa, ettemme harrasta enää seksiä kumitta. Löimme ihan kättä päälle. Jo seuraavalla tapaamisella hän vain tuli sisääni paljaalla. Nussi ja nautti. Aloin pohtia entistä enemmän eksäni suhteen pilaamista: merkkien jättämistä hänen asuntoonsa toisen naisen löydettäväksi. En ehtinyt tehdä mitään, kun eksäni jo hakkasi minut luonansa. Antoi selkään rappukäytävässä ja alisti asunnossaan. Kotimatkalle lähdin turtana ja hakattuna.

Joulukuussa puhuimme väkivallasta eksäni kanssa. Hän lupasi, ettei enää hakkaisi minua. Nussi minua paljaalla ja löimme taas kättä päälle. Seuraavan kerran hän kompuroi kotiini keskellä yötä. Toi kaverinsa mukanaan, vaikka olin kieltänyt ehdottomasti tuomasta koskaan ketään luokseni ja paljastamasta osoitettani. Eksäni ei hakannut eikä nainut minua paljaalla. Sen sijaan hän päätti ottaa tavaroitani mukaansa. Pohti, valitsi ja häipyi kamani kainalossaan. Viimeinen naula arkkuun. Vuoden viimeisinä päivinä pohdin tosissani rikosilmoituksen tekemistä. En minä halua olla luuseriuhri.