Olen pohtinut asioita paljon viime päivät. Sain aikani purkaa tunteitani eksälleni, kunnes hän laittoi vuodatukselleni stopin. Hänelläkin on rajansa. Sen jälkeen olen yrittänyt vain jatkaa elämää: suunnata ajatuksia aktiivisesti muualle, pitää itseni kiireisenä ja purkaa vihaani urheiluun mutta ajatus siitä naisesta ei jätä rauhaan.
Vaikka halu tuhota naisen elämä onkin laantunut, alkaa ajatus vahvistua siitä, että sen naisen on saatava tietää. Siltä naiselta ei ole kysytty, haluaako hän olla suhteessa, jossa miehellä on muita naisia. Nainen ei ole saanut päättää ja esittää omaa mielipidettään, vaan eksäni on tehnyt sen hänen puolestaan. Jos nainen tietäisi, hän ei ehkä missään nimessä haluaisi olla sellaisessa suhteessa.
Jos minua petettäisiin, haluaisin tietää siitä. Haluaisin, että mieheni kertoisi siitä itse. Mutta jollei hän kertoisi, siinä tapauksessa toivoisin, että edes se nainen sanoisi minulle. En haluaisi olla suhteessa, jossa miehelleni ei riitä se, että annan itseni kokonaan ja alistun ja nöyrryn hänelle. Suhteessa, jossa uskon olevani miehelleni ainoa, suostun asioihin, joihin en missään nimessä suostuisi, jos miehelläni olisi muitakin. Alistuvillakin on omanarvontuntonsa.
En tiedä kumpi on sille naiselle pahempi: saada tietää nyt ja nimenomaan toiselta naiselta vai uhrata vuosia suhteeseen, joka ei olekaan sellainen, kuin hän luuli. En tiedä, onko hänestä pahempaa kuulla pettäjämiehestään nyt vai vasta vuosien jälkeen. Jossain vaiheessa pettäminen tulee kuitenkin esille.
Olen kahdenvaiheilla, mietteliäs. Tuttuni, jonka mielipiteitä pidän arvossa, kehotti minua miettimään, mitä hyötyä ja haittaa minulle itselleni olisi, jos kertoisin suhteesta eksäni naiselle. Siis lakata ajattelemasta sitä, mitä se nainen tahtoisi. On vain niin vaikea päästä yli siitä, että minusta petetyn on tiedettävä...
Jos sinua petettäisiin, haluaisitko tietää siitä?
