Vuosi pettäjän paljastamisesta ja narsistin jättämisestä

Tasan vuosi sitten kirjoitin J:n naisystävälle paljastavan sähköpostini ja keikautin meidän kolmen elämät nurinniskoin. Nyt on tullut aika sulkea ympyrä ja päättää tämä tarina: Mitä vuodessa on tapahtunut, mitä minulle nykyisin kuuluu.

Näitä sanoja kirjoitan kaukana Suomesta. Suomi tuntuu turhan pieneltä paikalta meille kahdelle. Pieniä muutoksia on kyllä tapahtunut: en enää vilkuile jokaisen tutunnäköisen auton rekisterikilpeä bongatakseni J:n enkä ole ensimmäisten kuukausien jälkeen pelännyt tulla kotiini ja lähteä kodistani. Joskus mielessäni häilähtää nopeasti se mahdollisuus, että voisin löytää J:n tuttuun tapaan kerrostaloni rapusta, mutta ajatus on ohikiitävä eikä saa enää sydäntäni hakkaamaan pelosta. Ne ovat pieniä askeleita, mutta minulle suuria. Silti Suomessa olen edelleen joka päivä vihainen ja se on henkisesti kuluttavaa.

J:n aiheuttamista pelkoreaktioista on mennyt aikaa toipua. Ensimmäisten kuukausien aikana kärsin painajaisista. Näin niitä valveilla unta odottaessa. Sama kaava toistui joka ilta: mieleni pyöritti uudelleen ja uudelleen mustavalkoista filmiä, jonka keskiössä oli J:n koholla oleva nyrkki. Filmissä aika mateli. Istuin siinä vasta herätettynä sängyssäni yöllä kyvyttömänä liikkumaan, lähes shokissa pelosta ja odotin nyrkiniskua kasvoihini kykenemättömänä puolustautumaan. Mielessäni pyörivä filmi on marraskuulta 2014 – siltä yöltä, jolloin heräsin ovikelloon ja päästin J:n asuntooni. Hän istutti minut sängylle, kohotti nyrkkinsä, tähtäsi ja odotti kun minä rukoilin hiljaa mielessäni, että se olisi vain pahaa unta, mieleni synkkä tuotos.

Näin saman muiston mielessäni joka ilta koko kevään ajan. Joka ilta itkin sitä, ja joka ilta muisto sai minut lähes pakokauhuun pelosta. Mieleni toi yhä uudelleen mieleeni lyönnin, pelon, kivun, uuteen iskuun valmistautumisen, hiljaisen, pelontäyttämän hetken ja leukaperääni mäjähtävän toisen nyrkiniskun. Odottaminen, avuttomuus, kyvyttömyys suojautua ja puuttua tilanteen kulkuun oli sinä marraskuun yönä ja on jälkikäteen ollut muistoissani pahinta. Se hiljainen hetki kun aika tuntuu pysähtyneen ja edessä oleva nyrkki saa shokkiin pelosta.

Pian eroni jälkeen vaihdoin puhelimeni toiseen. Uudessa puhelimessani J:n kanssa käyttämäni sähköpostin viestit eivät tule automaattisesti puhelimeeni. Poistin myös J:n puhelinnumeron. Se auttoi hieman, mutta Helsingissä on ollut vaikea olla. Kaikki muistuttaa minua J:stä. Bussini keskustaan kulkee J:n työpaikan ohi, metrossa muistan matkat J:n asunnolle ja keskustan lukuisat paikat muistuttavat minua tapaamisistani J:n kanssa. Eron jälkeen olen itkenyt monia kertoja julkisilla paikoilla ja ollut halkeamaisillani raivosta. Minun on ollut vaikea käsitellä tunteitani ja päästä vihastani.

Kesän työskentelin ulkomailla ja se teki minulle hyvää. Kesän aikana jokailtaiset painajaiseni, joita valveilla näin, loppuivat. Aloin nukkua paremmin. Olin paljon yksin ja mietin J:tä, suhdettamme, eroamme ja vihaani. Aloin tavoittaa vanhaa minääni ja tuntea häilähtelevää onnellisuutta mutta vihaani se ei poistanut.

Suhde J:hin on ollut kasvattava. Se on muuttanut minua paljon mutta nyt eron jälkeen huomaan hiljalleen muutoksia ajattelutavoissani. Eivät J:n naiset ole huoria ja narttuja – ei myöskään se herpeksen J:hin tartuttanut tyttö. Ei J:n naisystäväkään ole huora huolimatta siitä, miten J itse häntä kutsuu ja kuinka vaikea minun on tähän naiseen suhtautua. Huora-sana on vain J:n oma tapa alistaa ja halventaa naisia – pelkkä loukkaava ilmaus – enkä minä halua olla enää mukana siinä. Minusta naisten pitäisi vetää enemmän yhtä köyttä – eivät asiat muuten koskaan muutu.

Nykyisin minun on yhä vaikeampaa suhtautua neutraalisti pettäviin miehiin. Heitä kohdatessani minun tekee mieli paljastaa pettäminen heidän tyttöystävilleen. Kynnys on kuitenkin edelleen korkealla: Mikä minä olen leikkimään Jumalaa ja puuttumaan parisuhteisiin? J:n naisystävä oli iloinen, että kerroin hänelle, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin naiset tahtoisivat tietää. Tekee kipeää katsoa pettämistä sivusta ja olla alistamassa naisia siinä missä miehetkin; vaikenemalla me annamme hyväksyntämme pettäville miehille eivätkä asiat koskaan muutu.

Toivon, etten koskaan näe J:tä tutuissa toimissaan; saattelemassa vierasta naista ravintolan vessaan, kourimassa teinityttöä haaroista tai suukottamassa omistavasti otsaan. En haluaisi joutua siihen ikävään tilanteeseen, jossa joutuisin pohtimaan, pitäisikö minun paljastaa J jo toistamiseen hänen naisystävälleen. Ehkä turvallisinta on uskoa, että he päätyivät avoimeen parisuhteeseen – silloin voin ohittaa J:n olankohautuksella. En usko, että voimme ikuisuuksia vältellä toisiimme törmäämistä Helsingissä.

Syyskuussa etsin J:n puhelinnumeron ja soitin J:lle. Se oli pitkän pohdinnan lopputulos. Toivoin, että voisimme tavata ja keskustella tapahtuneesta. Pohdin, että se saattaisi auttaa minua käsittelemään tätä niin, että saisin tälle lopullisen pisteen ja vihani päätökseen. J lopetti nopeasti puhelun emmekä ole sen jälkeen olleet missään tekemisissä toistemme kanssa.

Keväisen yhteydenottoni jälkeen J:n naisystävä passitti J:n sekä sukupuolitautitesteihin että terapeutille. Hieno homma, mutta todennäköisesti terapia on tuloksetonta. Narsismin hoito on vaikeaa, ja aikuisen osalta jo myöhäistä. Halu terapiaan tulisi muutenkin lähteä narsistilta itseltään voidakseen auttaa. Jos J olisi saanut narsisti-diagnoosinsa, ei J:n naisystävä ehkä olisi näin pian lähtenyt tuottamaan J:lle jälkeläistä. Todennäköisesti terapiassa on sitten käsitelty jotain ihan muuta ja sen avulla J on vain oppinut uusia manipulointitekniikoita. Toivon, ettei hän ole sentään käyttänyt vastaanottoaikojaan terapeuttinsa panemiseen, mutta mistäs sitä tietää, onhan hän aiemminkin hyödyntänyt sellaiset hauskat tilanteet.

Vielä loppuvuodesta toivoin, että saisin joskus J:ltä vilpittömän anteeksipyynnön. Halusin, että hän pyytäisi anteeksi väkivaltaa ja herpekselle altistamista. Uskoin jopa, että anteeksipyyntö olisi osa terapiaa; jos J todella katuisi tekojaan niin hän haluaisi omastakin aloitteestaan pyytää ja saada anteeksi. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei J kadu, pahoittele eikä tunne syyllisyyttä. Häntä harmittaa vain kiinnijääminen ja ne lukuisat siitä johtuneet seuraukset, jotka hankaloittavat hänen elämäänsä. Hän on vähän kiikissä: Periaatteessa hänen ei kannata jättää naisystäväänsä, koska naisystävä voi pilata hänen maineensa työelämässä, mutta toisaalta parisuhde nyt voi olla melkoista helvettiä, koska menetettyä luottamusta on vaikea palauttaa. Anteeksipyyntö häneltä taitaisi tarkoittaa vain sitä, että hän on ymmärtänyt, että tervehtynyt tekisi sen.

Eromme jälkeen olen ihastunut palavasti. Kokeilin treffailun aloittamista heti erottuani, mutta kevään loppupuolella ymmärsin, etten ollut valmis vielä suhteeseen. Kyky ihastua ilahdutti kuitenkin minua ja se herätti toiveikkuuden siitä, että joskus pääsen jaloilleni tästä suhteesta. Loppukevät ja kesä on ollut mielenkiintoista aikaa, sillä olen ensimmäistä kertaa elämässäni opetellut olemaan ilman parisuhdetta ja viihtymään itseni kanssa. Olen ottanut aikaa itselleni ja sen kuulostelemiselle, mikä minulle on hyväksi ja mitä minä haluan. On ollut kiehtovaa kohdata pelkojani yksinjäämisestä ja yksinolosta ja huomata, että pärjään. Vapaus on tuntunut huikealta.

Toivon, että J:n naisystävä olisi myös ottanut aikaa itselleen, lähtenyt kauemmas J:n vaikutuspiiristä ja katsonut tilannetta ja elämäänsä yksin etäältä. Tämän prosessin aikana olen kuitenkin hiljalleen alkanut ymmärtää, että minun tehtäväni on nyt vain pitää itsestäni huolta. Kukin meistä tekee omat valintansa ja kukin meistä on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Minulla riittää vielä opeteltavaa siinä, että antaisin näiden kahden elää omaa elämäänsä ja tehdä omat virheensä.

Muutakin opeteltavaa on. Kun sitä vähiten etsin, löysin elämääni parisuhteen. Olen kolmatta kertaa elämässäni rakastunut ja se on aika upea tunne. Voin sanoa olevani tätä kirjoittaessani aika onnellinen. Odotan varovaisen uteliaasti tulevaisuutta. Minulla ei ole kiire minnekään – juuri nyt haluan nauttia tästä hetkestä ja mahdollisuuksista. Mies on kovin kaukana J:stä ja koko bdsm-maailmasta. Mieheni kanssa olen hitaasti opetellut elämistä tasa-arvoisessa parisuhteessa, jossa kumpikin arvostaa toista. Eikä se ole lainkaan hassumpaa tai tylsää! J:n jälkeen en ole enää ollut viehättynyt manipuloinnista. En halua ohjata, alistaa ja hyväksikäyttää ihmisiä. Minulla ei ole tarvetta siihen – tarve lähti J:n mukana.

Avoimuus on auttanut minua selviytymisessä. Kauan siihen pisteeseen pääseminen tosin vei. Loppuvuodesta kerroin vanhemmilleni totuuden minun ja J:n suhteesta ja erostamme. Kertominen oli vaikeaa, mutta sen jälkeen minun on ollut helpompi hengittää. Vanhempani ovat tietysti olleet järkyttyneitä ja he sulattelevat asiaa edelleen. Heitä surettaa kokemani ja se, että he eivät pystyneet suojelemaan minua päätymästä tuollaiseen suhteeseen. Vanhempani ovat täysin puolellani ja tukenani. Tuntuu huojentavalta lopettaa sairaan sadistin suojeleminen. Vanhempani ymmärtävät nyt paremmin sitä, miksi minulla on ollut niin paha olo ja miksi olen hakenut kesän jälkeenkin töitä Suomen ulkopuolelta. Olen huojentunut ettei minun tarvitse enää teeskennellä, että kaikki on hyvin ja näyttää iloista naamaa vaikka elämäni olisi mullinmallin. Koin teeskentelyn etenkin keväällä todella raskaaksi. Tuntui pahalta, etten voinut J:n suojelemisen vuoksi kertoa mitä elämääni todellisuudessa kuului ja miten rikki olin silloin.

Myös avoimuus ystävien ja terapeutin kanssa on auttanut minua. Olen lakannut käyttämästä keksittyjä nimiä terapiassa ja puhunut henkilöistä heidän oikeilla nimillään. Avoimuus on tuntunut yllättäen syventävän ystävyyssuhteitani – looginen seuraus, mutta olen pelännyt ihmisten reaktioita siihen, että olen ollut niin pitkään niin sairaassa, väkivaltaa sisältäneessä suhteessa. En halua tulla nähdyksi vain tämän suhteeni kautta tai väkivallan uhrina – olen niin paljon muuta.

Pian tämän tekstin jälkeen palaan Suomeen. Minua jännittää. Eromme jälkeen pelkäsin pitkään J:n kostoa. Kun sitä ei kuulunut, tulkitsin sen tarkoittavan sitä, että J:llä oli kädet täynnä parisuhteensa pelastamisessa. Jos tulkintani on oikein, se voi tarkoittaa sitä, että jonain päivänä J:llä on aikaa ja energiaa tehdä minun elämästäni hankalaa. Toivon ettei sitä päivää tule. Toisaalta olen edelleen myös niin täynnä vihaa, että minusta ei ole enää vain ottamaan iskuja vastaan. En tehnyt J:stä koskaan rikosilmoituksia vaikka syytä olisi ollut. Jos J hankaloittaa elämääni, minä hankaloitan hänen elämäänsä – vaikka sitten oikeudessa.

J on vaikuttanut elämääni ennen eroa ja eron jälkeen niin, että niitä seurauksia käsittelen edelleen terapiassa. Olen kärsinyt huomattavista uniongelmista, pelkotiloista ja muista traumaperäisistä oireista. Niistä selviytymiseen voi mennä vuosia. J:n vaikutus näkyy, mutta en suostu pelkäämään enää. En suostu piiloutumaan ja hylkäämään omaa elämääni pelon vuoksi. Pohdin kauan mitä voin paljastaa nykyisestä elämästäni tässä tekstissä. J on uhannut niin tuhota etenemiseni työelämässä kuin pilata parisuhteenikin. Kertomalla kuulumisistani tulen antaneeksi aseita, mutta jättämällä asioita mainitsematta koston pelossa tulen antaneeksi liikaa valtaa henkilölle, joka ei sitä ansaitse. J ei enää hallitse elämääni.

Loppujen lopuksi haluan tarinani jakamisella tehdä näitä sairaita suhteita näkyviksi, jäsentää omaa tarinaani eheäksi kokonaisuudeksi itselleni ja kertoa samanlaisissa suhteissa oleville ja olleille mitä tällaisista suhteista irtautuminen vaatii ja miten niistä selviää. Minun matkani eheäksi ihmiseksi on vielä kesken ja suhteesta toipuminen vie oman aikansa. Hiljalleen kuitenkin eteenpäin kohti eheää minää ja terveitä suhteita...

Kesä 2014

J:n naisystävä on shokissa genitaaliherpestartunnastaan. J lohduttaa itkevää naista, ottaa syliinsä ja kuiskaa: - Ei herpeksellä ole merkitystä, koska olemme koko loppuelämämme vain toistemme kanssa. Tästä eteenpäin ei ole ketään muita, vain me kaksi.

Kesä 2016

J:n naisystävän on vaikea pettämisen paljastuttua luottaa enää J:hin. J rauhoittelee raivoavaa naista, kumartuu kohti ja pakottaa naisen katsomaan itseään suoraan silmiin.- Ei sinun tarvitse pelätä toisia naisia. Sitten kun meillä on lapsi, millään muulla ei ole väliä. Kaikki muu menettää merkityksensä. Olen nähnyt ja kokenut jo kaiken muun, mutta lapsen saaminen on minulle täysin uutta.

Kevät/kesä/syksy/talvi 201x

- Kun me menemme naimisiin, kukaan muu ei merkitse minulle mitään...

"Kuulostaa siltä, että olit J:lle läheisempi kuin hänen tyttöystävänsä, sillä sinun kanssasi hän pystyi olemaan enemmän oma itsensä"

Joskus mietin miksi J oli niin avoin pimeästä puolestaan minulle. Ehkä hän piti minua vaarattomana – enhän ollut ”kukaan” ja kuka minua uskoisi. Välillä pohdin ovatko J:n naisystävälle kertominen, J:n parisuhteen pilaaminen ja nyt tämä blogikin ylimitoitettua, mutta sitten muistan hakkauksen ja pysyvälle sukupuolitaudille altistamisen. En usko, että J edes ymmärtää, mitä peruuttamatonta olisi voinut tapahtua.

Koska meillä ei ollut J:n kanssa mikään perinteinen parisuhde, pystyimme keskustelemaan paljon myös niistä "valonaroista asioista". Psykologia on yksi intohimoistani ja J:hin tutustuessa kiinnostuin niistä mekanismeista, joilla J sai naiset isketyksi, koukutetuiksi ja alistetuiksi palvelemaan häntä. Vaikka paljon parjaankin J:tä, myönnän edelleen, että hän on karismaattinen. Hän on ihminen, jota ihmiset pysähtyvät kuuntelemaan. Hänen ulkonäöstään tuleva vaikutusvalta, jota hänen hiottu käytöksensä tukee saa vain J:n käyttämään valtaansa väärin. Hän tietää, mihin hän pystyy ja se huvittaa häntä.

J on kiehtova persoona ja se on yksi syy, miksi pysyin suhteessa kaikesta siitä henkisestä kivusta huolimatta. Opin jo varhain, etten minäkään riitä J:lle. Hän ei luvannut sitä eikä piilotellut sitä suhteemme syventyessä. Halusin oppia lisää J:n mielenmekanismeista ja manipuloinnista. Suhteessamme pyrin pääosin piilottamaan todelliset ajatukseni ja tunteeni J:n naiselämästä, koska en halunnut että J lakkaisi olemasta niin avoin minulle.

J on mies, jonka puheille naiset jonottavat ravintoloissa. Hän on mies, joka kolmen vartin juttelun jälkeen saa naisen seuraamaan itseään ravintolan vessaan. J on hilpeä seuramies, mutta lämmin ja ystävällinen. Hän on hyvä olemaan läsnä ja saamaan toiselle arvostetun olon. Hän herättää helposti luottamuksen. Naisten rajoja hän koputtelee taiten ja varovasti vieden naiset yhä syvemmille vesille.

Se, miten naiset hullaantuvat häneen, on hänestä hauskaa. Hän nauttii siitä, että saa kassajonossa isketyn, kihloissa olevan teinitytön tai lenkiltä pokatun pankkiirin vaimon pettämään miestään kanssaan. Koska hän osaa käsitellä ihmisiä, hän on miestenkin keskuudessa pidetty, hyvä äijä. Hän osaa huoltaa sosiaalisia suhteita enkä ole koskaan kuullut hänen joutuneen ongelmiin muiden miesten kanssa iskettyään varatun naisen.

J saa naiset tekemään uskomattomia asioita vuokseen. Minä olin tietysti helppo uhri, koska vastasin itse hänen ilmoitukseensa ja lietsoimme molemmat toistemme mielikuvitusta. Olin halukas seuraamaan J:tä heti tutustuttuani, koska se auttoi minua pakenemaan ongelmallista elämäntilannettani. Yllytin J:tä omalta osaltani menemään kanssani nopeasti syville vesille.

J on aina ollut parisuhteissa. Hän ei näytä pystyvän olemaan yksin. Parisuhde hänen kanssaan on henkisesti haastavaa. Yhden urasuuntautuneen entisen tyttöystävänsä hän istutti kotiin. J:tä kiehtoi ajatus siitä, saisiko hän sellaisen naisen luopumaan urastaan J:n vuoksi ja jäämään kotiin. Se onnistui ja J:stä se oli hulvatonta.

Toinen entinen tyttöystävä puolestaan tuli J:n mukana sairaalaan kun J oli jälleen kerran jäänyt kiinni pettämisestä ja hänet kutsuttiin isyystestiin. Kipeästä aiheesta huolimatta tyttöystävä pysyi J:n rinnalla ja J:tä hymyilytti. J:stä tuli silloin isä, mutta tilanteen monimutkaisuudessa hän luopui lapsesta. Tiedä sitten onko hän katunut asiaa kun ero silloiseen tyttöystävään tuli ja "omaa ensimmäistä varsinaista lasta" ei sitten vuosiin tullutkaan.

J:n parisuhteet ovat kaatuneet pettämiseen. Entiset tyttöystävät ovat kyllä parhaansa mukaan yrittäneet kestää kukin omalla tavallaan; yksi jopa antoi J:lle luvan harrastaa seksiä muidenkin kanssa, kunhan hän ei saisi tietää asiasta. Tällaisissa parisuhteissa eläminen on vain henkisesti kuluttavaa. Yksi tyttöystävistä kärsi J:n myötä uniongelmista ja oli altis masennukseen, toinen taas pyristeli itse irti suhteesta kun ei pystynyt sietämään enää J:n uskottomuutta.

J:n nykyisen naisystävän kautta olen kuullut melkoisesti romantisoituja tarinoita näistä entisistä suhteista, jotka päätyivät pettämiseen. Se mies kyllä osaa iskeä tarinaa. Voin sieluni silmin nähdä J:n lähes kyynelöityvän kertoessaan traagista tarinaa, jonka mukaan suhteet päätyivät niin yhden naisen herkkyyteen ja herkkään mieleen kuin toisen naisen haluun nähdä J aina miehisenä sankarina, mikä rikkoontui kun J teloi hetkeksi itsensä. Jälkimmäinen neitokainen ei J:n mukaan enää kyennyt arvostamaan J:tä miehisenä miehenä tämän oltua hetken avuttomampana ja lässynlää.

Juttelimme toisinaan J:n kanssa J:n tulevasta parisuhteesta. Pohdiskelin millainen J:n tulevan kumppanin tulisi olla, jotta hän kelpaisi yksistään J:lle. Halusin uskoa, että J kykenisi uskollisuuteen kun todella rakastuisi. Kerran kysyin J:ltä suoraan voisiko hän olla parisuhteessa pettämättä. J oli hetken hiljaa, katsoi kaukaisuuteen ja katsoi sitten minua suoraan silmiin väläyttäen vastustamattoman hymyn: "Minun on ollut aina helppo saada naisia ja on todennäköistä että se ei muutu".

Tämä tarina alkaa nyt olla lopussa. Ensi viikolla tulee blogin viimeinen teksti, jossa kerron elämästäni eron jälkeen.

"Minä olen joku, mutta sinä et ole kukaan"

En suhteemme aikana ajatellut koskaan, että suhde vaikuttaisi itsetuntooni ainakaan negatiivisessa mielessä. J kehui hyväksi tytöksi kun tein jotain herttaista ja jotain oikein, hän ylisti minua maailman parhaaksi suihinottajaksi usein ja vilpittömän oloisesti, ja hän nosti peukkua niille kerroille kun olin tälläytynyt tapaamistamme varten milloin mitenkin. Hän antoi minulle tavatessamme kohtalaisen usein positiivista palautetta eikä hänen tyyliinsä kuulunut huutaminen, räyhääminen tai piilovittuilu.

Maksullinen seksi sotii arvojani vastaan enkä ole koskaan harrastanut seksiä rahasta. J etsi ilmoituksessaan narttua, mutta huorasta tuli meidän suhteessamme synonyymi nartulle. Suhteemme alussa J pani minut kirjoittamaan lauseen paperille kymmeniä kertoja: Herrani, olen huorasi, sillä haluan tulla halatuksi. Se oli sekä rangaistus että lempeä keino opettaa minua ”uuteen kutsumanimeeni”. Ne liuskat revimme myöhemmin kahteen osaan, joista toisen jätimme metroon ja toisen erotiikkaliikkeen katselukoppiin.

Opin, että J:n mielestä kaikki naiset ovat pohjimmiltaan huoria: kenen tahansa kuoren alta löytyy alistettava huora. Tuntuu aika ikävältä, että se on J:n käsitys myös omasta avovaimostaan, avovaimon tietämättä. Isi ja huora tai narttu eivät koskaan asettuneet suuhuni kovin luontevasti ja mieli soti niiden käyttöä vastaan. Opettelin käyttämään niitä ilmaisuja, mitä osittain kadun. En jatkossa anna miesten kutsua minua niin alistavasti tai toisaalta puhutella miestä jollain sellaisella tavalla, mikä ei minusta tunnu hyvältä. Ne käsitteet ovat halventavia ja pidemmän päälle ne vaikuttavat käsitykseen itsestä.

J:stä löytyy joitain osumia kun hänen nimensä kirjoittaa googleen (kenestäpä ei?). Joissain piireissä hänen nimensä on tunnettu. Minulle nimi ei sanonut tutustuessamme mitään kuten ei ikäisilleni ystävillenikään. Kaipa hänestä voi sanoa, että hän on nykyisin pikkupomo, joka omalla alallaan voi olla nimenä tuttu, mutta jonka nimi ei alan ulkopuolisille soita kelloja.

Suhteessamme opin pitämään häntä ”jonakuna”, mitä J myös tuki. Suhteemme aikana kävin hänen työpaikoillaan ja kyllähän se hienolta, kutkuttavan jännittävältä tuntui; asetella bleiseriä niskaan ja korkkareita jalkoihin, nähdä julkisuudesta tuttuja ihmisiä ja harrastaa seksiä paikoissa, joihin kenellä tahansa ei ollut mitään asiaa. Aloin seurata J:n alaa mediassa ja J:stä alkoi tulla silmissäni ”joku” myös meidän suhteemme ulkopuolella. Aloin olla imarreltu, että joku sellaisessa asemassa oleva oli minun kanssani, harrasti seksiä minun kanssani, piti minusta ja oli kontaktissa minuun. 

Yhtenä humalaisena iltana J sanoitti sen osuvasti: hänestä hän oli ”joku” kun taas minä ”en ollut kukaan”. Ja että hän tarvitsi mielestään rinnalleen ihmisen, joka ei ole hullu kuten hän on. Ehkä siksi minun ei pitäisikään olla yllättynyt, että J valitsi naisystäväkseen tämän naisen – naisella on rahkeita olla J:n silmissä urallaan jonain päivänä ”joku” (ellei J ole torpannut naisen urakehitystä laittamalla hänet kotiäidiksi vuosikausiksi).

Huorittelusta on ollut helppoa päästä yli, sillä sana kalskahti aina ikävästi korvaani: huora on maksullinen, mutta minä en harrasta seksiä rahasta. Muuten ajatusmaailman muuttaminen on ollut hitaampaa. Suhteemme aikana ja eron jälkeen olen purkanut suhdettani J:hin terapiassa, jossa ollaan tarkasteltu niitä ajatusrakenteita, joita suhteemme aikana loin kuten nyt vaikka tätä epätasa-arvoisuutta ihmisinä. Pidin pitkään itsestään selvyytenä sitä, että kaikki tuntevat J:n nimen ja että hän on jotain suurta. 

Viimein syksyllä putkautin J:n oikean nimen terapiassa eikä hänen ikäluokkaansa oleva terapeuttini tunnistanut nimeä. Ei tunnistanut silloinkaan kun kerroin, mistä hän voisi olla tuttu terapeutilleni. Se oli minulle iso juttu ja kevensi oloa. Se sai jotenkin asettamaan asioita paremmin todellisiin mittoihinsa: J on ”joku” vain itsellensä. Ei edes korkeammin kouluttautunut kuin minä: maistereitahan tässä molemmat nykyisin ollaan. Eron jälkeen ymmärrän kyllä J:tä paremmin. Häntä varmasti huvitti loppusuoralla oleva sosiaalipsykologian opiskelija, joka ei tunnistanut kaikista merkeistä huolimatta edessään olevaa narsistia...

"Olet turhaan mustasukkainen tulevalle vaimolleni. Ei hänelläkään tule olemaan helppoa. Kun hän on raskaana hoidan tietysti hänen turvonneita nilkkojaan ja pidän häntä hyvänä, mutta samalla nussin työpaikkani nuoria, viehkoja harjoittelijatyttöjä"

J:n naisystävähän on nyt raskaana J:lle, sääliksi käy J:n kertomusten valossa. On varmaan mukava tällä pariskunnalla kertoa myöhemmin lapsen tuskaillessa asiaa, että tällä(kin) on herpes "koska isi petti äitiä".

J:lle on ollut selvää, että hän tulee pettämään kumppaniaan silloinkin kun kumppani on raskaana ja tekemässä J:lle J:n kauan kaipaamaa jälkeläistä. J lukee hyvin ihmisiä ja heidän "tarpeitaan". En epäile hetkeäkään, etteikö J osaisi kohdella kotona kumppaniaan rakastavasti ja raskausaikana lämpimästi tukien. 

J osaa luoda toiselle tunteen ainutlaatuisuudesta, mutta se on illuusiota; todellisuudessa J lahjoo naisiaan samoilla kalliilla lahjoilla, hemmottelee ulkomaanmatkoilla ja kehuu samoin sanoin. Jopa J:n antamat lahjat kulkevat naiselta toiselle - tunne siinä sitten itseäsi erityiseksi.

Se kiero puoli tilanteessa vain on, että J tyydyttää tulevaisuudessakin seksuaaliset ja alistamiseen liittyvät tarpeensa muualla. J:tä ei tule häiritsemään, vaikka seksi raskauden vuoksi jäisi kotona hyvin vähiin tai olemattomiin, koska hän harrastaa joka tapauksessa seksiä muualla. Olen varma, että yhteydenottoni jälkeen J luopui muutamasta sivusuhteesta, koska sitä häneltä odotettiin. Hän paljasti muutaman suhteen mietittyään tarkoin strategiaa eli kuinka monta suhdetta on paljastettava kuullostaakseen uskottavalta ja mitä ylimääräistä hän voisi paljastaa lisätäkseen uskottavuuttaan.

Mutta nyt lähes vuotta myöhemmin ja naisen raskaana ollessa J:llä on tietysti sekä muutama vanha tuttavuus että tukku uusia panoja ohessa. Se on helppoa, koska J:llä on joustava työ ja hänen naisystävänsä ei ole luonteeltaan sellainen, että hän vahtisi ja kyttäisi jatkuvasti. J hankki kivenheiton päässä työpaikaltaan olevan panokämpän jo silloin kun alkoi vietellä naisystävää tekemään lapsen kanssaan. Uusi on todennäköisesti jo katsottu tai hankittu - ehkä samalla strategialla kuin aiempikin eli J:n sukunimellä mutta yhden kirjaimen muutoksella. Naisystävälle luottamus on tärkeää ja sitä ei ole, jollei hän itse näytä luottavansa toiseen ja antavansa liikkumavaraa toiselle. Hieno homma J:n kannalta - se helpottaa pettämistä.

Yksi J:n paljastuksista sai aikanaan nieleskemään. Hän kertoi fantasioivansa useammasta vaimosta. Se ei ollut pelkkä fantasia vaan aikomus. Mielenkiintoisen tästä tekee sen, että vaikka J paljon itsestään pimittikin naisystävältään, naisystävä oli kuitenkin tietoinen tästä fantasiasta. J oli jo esittänyt sen huumorilla, koputellut naisystävän rajoja, pohjustanut asiaa. Usea vaimo on varmaan nyt hetkeksi jäissä, koska pilasin J:n strategian paljastamalla J:n pimeää puolta naisystävälle. Se fantasia kuitenkin elää ja odotan mielenkiinnolla tulevaa. Nyt yhteisen lapsen myötä se nainen on oikeastaan jo menetetty tapaus - ei hän irtaannu J:stä.

Ennen kuin sain tietää kuka J:n naisystävä oli, kävimme J:n kanssa kiivaita keskusteluja hänen parisuhteestaan ja pettämisestä. Minun oli vaikea niellä sitä, että J oli suhteessa, jossa ei nähnyt kumppaninsa riittävän hänelle vaan petti ja aikoi pettää. J:n mukaan taas päätös pysyä suhteessaan ja pettää oli hänen omansa, johon minulla ja hänen kumppanillaan ei ollut sananvaltaa.

Kun sain tietää J:n naisystävän nimen, kävimme vielä raivokkaampia keskusteluja J:n kanssa. J tunsi olevansa ahtaalla; hänestä tuntui että pakotin hänet valitsemaan sen väliltä, että kertooko hän itse kaiken naisystävälleen vai teenkö minä sen. Lopputuloksenhan tiedämme: kärvistelin kolme viikkoa kunnes jysäytin sen pommin naisystävälle.

Keskustelut J:n kanssa tuona kolmena viikkona olivat mielenkiintoisia. J ei halunnut, että hänen naisystävänsä saisi tietää, mutta samalla hän piti todennäköisenä sitä, ettei naisystävä jättäisi häntä. Hän oli varma siitä. Jälkikäteen ymmärrän, että hän tunsi naisystävänsä jo niin hyvin ja oli tehnyt pohjan heidän suhteelleen niin huolella, että hän pystyi luottamaan siihen, että 1.5 vuoden suhteen jälkeen hänen naisystävänsä pysyisi hänen rinnallaan tapahtui mitä tapahtui.

Naisystävän kanssa jutteleminen vahvisti tuota käsitystä. Vaikka tämä nainen oli jo naimisissa, hän kertoi J:n saaneen hänet rakastumaan "tolkuttomasti" ja hyvin nopeasti. J on aina halunnut tuntea narttunsa, mikä tietysti auttaa manipuloinnissa, ja naisystäväkin kertoi minulle J:n tuntevan hänet perinpohjin. Ei sellaisen heittäytymisen jälkeen ole helppoa lopettaa suhdetta; kun on jättänyt aviomiehen, muuttanut paikkakunnalle, jossa ei ole sukulaisia, myynyt omaisuuttaan, luopunut koirastaankin ja rakentanut koko elämänsä sen varaan että on loppuelämänsä yhdessä sen miehen kanssa.

J teki pohjatyöt todellakin huolella ja nostan siitä hattua. 1.5 vuodessa J teki naiselle vaikeaksi lähteä suhteesta; asunnon, huonekalujen ja kaikkien tavaroiden hankkiminen aina keittiötarvikkeista siivousvälineisiin on aika iso homma etenkin kun rahaa ei ole paljon. He olivat niin pitkälläkin jo, että olivat jättäneet ehkäisyn, varautuneet perheenlisäykseen ja sopineet päivämäärän kihloihin menolle. Nainen oli niin varma elämänsä suunnasta että sen kaiken keikauttaminen ja parisuhteen päättäminen on iso ponnistus. J tiesi sen ja luotti siksi suhteen jatkumiseen vaikka kertoisinkin naiselle. Minä taas ymmärsin sen vasta tavattuani naisen ja kuultuani häneltä niistä kaikista asioista, jotka J pimitti minulta heidän suhteestaan.

En ole ylpeä kaikesta siitä, mitä raivoissani sanoin J:lle hänen suhteestaan ja hänen naisystävästään. En ollut koskaan ollut raivostuneempi kuin silloin kun sain tietää naisystävän nimen. Silloin yritin satuttaa J:tä niillä keinoilla mitä minulla oli. Käytin J:n menetelmiä; pyrin etsimään sen rajan, minkä yli menemällä satuttaisin J:tä eniten.

Huomasin ettei se raja ollut J:n naisystävä. Vaikka "J rakastaa sitä naista", ei J puuttunut sanoihini ja solvauksiini siitä naisesta. Ylitin mennentullen hyvänmaunrajat kun puhuin naisesta etsien J:lle kipeintä kohtaa. Sitä ei löytynyt. Se keskustelu sai minut ymmärtämään kuitenkin sen, että haluan miehen, joka ei anna muiden puhua tyttöystävästään sillä tavalla kuin minä puhuin hänen naisystävästään. Jos joku huorittelisi minua miehelleni, haluaisin että miesystäväni puuttuu siihen ja tiukasti puuttuisikin.

J:lle oli kuitenkin ookoo, että puhuimme hänen ulkomailla syntyneestä naisystävästään huorana melkoisen värikkäällä menneisyydellä käyden tietysti nykytilankin läpi aina käytöksestä ulkonäköön. Se on ensimmäinen ja ainoa kerta kun olen puhunut kenestäkään niin rumasti. Sitä kadun vaikka ymmärrän hyvin missä mielentilassa silloin olin.

J:n rajan yli menin vasta sanottuani sen faktan, että jos tällaisesta uutisesta kuten pettämisestä ja kusettamisesta se nainen tulee kuulemaan vasta ollessaan raskaana J:lle, se voi saada aikaan keskenmenon. Tiedän kokemuksesta miltä lääkkeellinen raskaudenkeskeytys tuntuu henkisesti ja fyysisesti ja se on edelleen yksi arimmista muistoistani. J tietää myös abortistani, mutta nuo sanani hän tulkitsi niin, että toivoin että hänen tuleva lapsensa kuolisi kohtuun. En ole koskaan nähnyt häntä raivostuneempana.

J:tä ei loukannut mikään hänen naisystäväänsä kohdistuva isku - ainoastaan ajatus mielikuvituslapsen menettämisestä oli tämä sitten edes muotoutunut vielä ruskuaisen sisälle tai ei. Ainoa, mikä J:lle on tärkeä, on oman lapsen saaminen. Ei naisystävä, ei parisuhde, ei rakkaus. Vain oma lapsi. 

Kesä 2015

- Kuinka kukaan nainen voi kestää sellaista parisuhdetta, jossa hän ei yksin riitä sinulle?
J hymyilee huulet yhdessä ilkikurisesti.
- Et vain kerro että panet muitakin?
- En.
- Mutta jos nainen tuntee sinut hyvin ja tietää millainen historia sulla on ollut, niin kuinka kukaan voi luottaa ettet petä?
- Se vaatii vain taitoa. Kuuntelepa, J painaa kasvoni käsiensä väliin ja kumartuu lähelle kasvojani. Tunnen J:n hengityksen kasvoillani. 

- "Tiedät, että rakastan sinua ja haluan olla kanssasi. Kun me perustamme perheen, millään muulla ei ole merkitystä. Olen jo nähnyt ja kokenut kaiken muun. Olen kokenut suhteissa kaiken minkä olen halunnut. Se ei ole enää uutta eikä jännittävää, en saa siitä enää mitään irti. Mutta en ole kokenut sitä miltä tuntuu saada oma perhe, nähdä lapsen kasvavan ja kehittyvän. Se on minulle uutta. Kuinka voisin sen kaiken uuden ja ihmeellisen keskellä ikävöidä jotain jo nähtyä ja koettua, johon olen kyllästynyt? Kun saan lapsen, kaikki muu on merkityksetöntä." 

J irrottaa otteensa ja nojautuu taaksepäin. Hetken minusta tuntuu kuin olisin saanut ensimmäisen rakkaudentunnustukseni häneltä. Hän on vakuuttava ja sanoista menee aikaa toipua. 

- Wow, olet harjoittelut repliikkisi hyvin.
J kohauttaa olkapäitään vaatimattomasti ja nauraa silmät tuikkien.