Hakatun naisen häpeä

     Pari vuotta sitten tulin raiskatuksi treffeillä. Kyseessä oli netistä löydetty mies, jonka olin kerran aikaisemmin tavannut julkisella paikalla. Tiesin hänen nimensä ja toimin kuten aina ennenkin tavalla, jonka luulin turvalliseksi ja jolla luulin suojelevani itseäni.

Henkilöllisyyden tietäminen ja ensimmäinen tapaaminen toivat turvallisen tunteen. Toisella tapaamisella menimme luokseni ja kuittasin nopeasti tekstarilla kaverille että kaikki oli ok. Sen jälkeen tulin raiskatuksi ja miehen lähdön jälkeen istuin lamaantuneena kotona. En kertonut siitä kenellekään - en pystynyt.

Vakituisissa seksisuhteissa olen tullut hakatuksi. Näiden miesten henkilöllisyydet olen myös tiennyt. Hakkauksista on jäänyt jälkiä: mustelmia ja juovia, jotka ovat pysyneet viikkoja. Viimeisin pieksentä sattui jo erottuamme. Sen jäljiltä oli pari päivää vaikea syödä - leukoihin sattui nyrkistä niin paljon.

Raiskaus oli aikanaan tosi paha juttu. Se järkytti. Siitä toipumisessa meni aikaa, ja se on saanut minut vielä varovaisemmaksi. Kaikki ajattelevat aina, ettei itselle satu mitään, että minä itse olen viisaampi kuin muut ja osaan huolehtia itsestäni. Moni myös kuvittelee, miten tositilanteessa toimisi: kirkuisi apua, panisi vastaan, pahoinpitelisi toisen ja juoksisi pakoon. Mutta siihen ei osaa varautua, miltä se todellisuudessa tuntuu olla omassa turvallisessa asunnossa naapureiden ympäröimänä ja tulla silti otetuksi väkisin.

Niitä miehiä, jotka myös hakkasivat, olen rakastanut. Kun ihminen, jota suhteen aikana eniten rakastaa hakkaakin, on siihen vaikea suhtautua. On vaikea satuttaa ihmistä, joka satuttaa itse. Minut on hakkauksen jälkeen sekä jätetty yksin asuntooni selviytymään minkä parhaiten taidan että myös otettu syliin, lohduteltu ja suukotettu. Ja kun kaikkien ajatusten kanssa jää lopulta yksin, on mieli aika sekaisin.

Miksi sitten en ole tehnyt rikosilmoituksia?

Minut raiskannutta miestä vihaan edelleen. Hän on korkeasti kouluttautunut ja hyvässä asemassa. Hänelle syyte raiskauksesta tai ylipäätään rikosilmoitus olisi uran kannalta erittäin huono asia. Minut hakanneet miehet ovat eri aloilla, mutta molemmat ovat urasuuntautuneita ja heille tällainen syyte pilaisi herkästi sekä nykyisen työn että omassa työssä etenemisen. Vihan keskelläkin toisen elämän pilaaminen tuntuu vaikealta. Raiskaus tai hakkaus kesti hetken ja on jo ohi, mutta rikosilmoitukset asiasta voivat pilata toisen ihmisen loppuelämän.

Jollain tavalla se, että tiedän kaikkien näiden miesten henkilöllisyydet, vaikuttaa halukkuuteen viedä asiaa eteenpäin. Tuntuu, että olisi helpompi tehdä raiskausilmoitus jostakin nimettömästä kuin ihmisestä, jonka henkilöllisyyden tietää. Ehkä se on ymmärrettävääkin? Tuttujen tekemistä raiskauksista tehdään rikosilmoituksia harvemmin kuin tuntemattomien tekemistä.

Rikosilmoituksen tekeminen tuntuu häpäisevältä. Tuntuu vaikealta tulla esiin, kertoa henkilökohtaisista asioistaan ja käydä lääkärissä. Rikosilmoituksen tekeminen tuo sellaista "julkisuutta", joka tuntuu kammottavalta. En halua käydä läpi henkilökohtaisia asioitani ventovieraiden ammattilaisten kanssa - olemaan kuulusteltavana ja tutkittavana. Prosessin pituus ja epätietous siitä, mitä tapahtuu, saa varuilleen. Se, miten uhria syyllistetään, ei myöskään kannusta tuomaan niitä arkoja asioita esiin.

Onko kaikki tonginta ja asioiden pitkällinen käsittely sen arvoista, että saisin syyllisen leiman iskettyä näihin miehiin ja vähäsen korvauksia? Tähän asti mielestäni ei. Nostan hattua heille, jotka pystyvät viemään asioita eteenpäin, mutta minä en siihen pysty.

"Ansaitset niin paljon parempaa!" - ja paskat. Tarvitset vain sen sopivan palasen

     Tuttu juttu: nainen on suhteessa, joka on jollain tavalla huono. Ehkä mies kohtelee häntä huonosti tai kipinää ei ole. Mies on kuitenkin siinä ja olemassa, ja ajatus erosta ja yksin olemisesta tuntuu satuttavan kamalalta.

Ystävät hokevat, että ansaitset parempaa. Sinä puolestasi et oikein osaa eläytyä ajatukseen: et näe itseäsi kuten muut, et arvosta itseäsi kuten pitäisi tai et vain tunne ansainneesi oikein mitään. Pohdit mikä muka tekee sinusta sellaisen, että sinun täytyisi saada jotain parempaa kuin mitä sinulla jo on. Tunnet itsesi mitättömäksi, tavalliseksi. Et tunne antaneesi maailmalle oikein mitään ja säkenöivä persoonallisuus... ne yhdistettynä sinuun saavat sinut pyörittelemään silmiäsi.

Et arvosta itseäsi. On vaikea jättää huonoa tai vain-ihan-tyydyttävää, koska et näe itseäsi arvokkaana. On vaikea tavoitella jotain enempää, jos itsensä näkee ihan tavallisena, seinäruusuna, jonain, joka ei ole kerrassaan tehnyt ikinä mitään mahtavaa ja ikimuistoista. Koet olevasi keskiverto kaikessa. Miksi keskiverto tavoittelisi täydellisyyttä, kuuta taivaalta? Miksi keskiverto ansaitsisi törkeän komean, menestyneen, hauskan, sosiaalisen miehen - sen niin täydellisen, jota kaikki himoitsevat, ja joita vain mallit treffailevat?

Huonolle itsetunnolle ei salamana tehdä mitään. Jos et näe arvoasi, et sitä yhden tekstin luettuasikaan näe. Sen sijaan voit jättää hankalat, abstraktit ilmaukset ansaitsemisesta ja itsesi arvostamisesta ja ajatella itseäsi, elämääsi ja suhdettasi toisin:

Ihmiset ovat palapelin palasia. Erikokoisia ja -muotoisia. Kaikki palat eivät sovi täydellisesti yhteen: jos yrität sovittaa kahta palasta väkisin rinnakkain, repsottaa jokin kulma jostain ja palaset kinnaavat toisiaan vasten.

Kun puhutaan, että ansaitset parempaa, se tarkoittaa sitä, että pyrit pitämään yhdessä kahta palapelin palasta, jotka eivät sovi yhteen. Haluat että ne sopivat, ja kun taistelet pitääksesi kaksi toisiaan hylkivää, vaivalloista palasta yhdessä, sokeudut muulle. Kun taistelet kahden epäsopivan palasen kanssa, et näe lähelläsi olevia muita palasia. Niitä, jotka istuvat täydellisesti palasi muotoihin.

Jätä ajatukset paremman ansaitsemisesta, jos ajatus ylipäätään siitä, että olisit arvokas ja ansaitsisit automaattisesti jotain tekemättä yhtikäs mitään, tuntuu vaikealta omaksua. Ota tila palapeliajattelu: miksi taistelisit epäsopivan palan kanssa, kun on olemassa niin paljon muitakin, joiden sopivuutta sinulle voit kokeilla?

Ihmisiä ei tarvitse asetella paremmuusjärjestykseen. Ihmisten ajattelu niin, mitä kukin parisuhteessa ansaitsee, on typerää. Sen sijaan on huojentavaa ajatella, että "mitä kukakin ansaitsee" -ajattelun tilalle ihmisiä yksittäisinä palapelin palasina. Kukaan meistä ei ole nurkka- tai reunapala. Kaikki olemme palasia äärettömän palapelin keskivaiheilta. Jokaiselle meistä löytyy useampi täydellisesti istuva vieruskaveri - ei yhtä ainoaa, vaan useampi. Koska nurkkapalasia ei ole, on mahdollista sopia yhteen useamman palasen kanssa yhtä aikaa - siis halutessa kokeilla polyamoriaakin.

Se, ettei nykyinen kumppanisi sovi sinulle, ei tarkoita muuta kuin sitä, ettette vain ole nyt ihanteellisia palasia toisillenne. Ajanmyötä oman palasen muoto voi muuttua kuten kaikille asioille vanhetessa käy: kirjat käpristyvät, hopea tummuu, maali lohkeilee, matosta tulee muotopuoli. Se tarkoittaa sitä, että on mahdollista, että teininä sopii yhden palan kanssa yhteen täydellisesti, nuorena aikuisena tulee ero mutta keski-ikää lähestyessä palaset ovat taas toisilleen täydellisiä. Se, ettei palanen sovi yhteen nyt, ei tarkoita sitä, ettäkö niin olisi aina. Tärkeintä on, ettet jumitu sovittamaan yhteen kahta palasta, jotka eivät kertakaikkiaan juuri nyt asetu yhteen.

Lopeta ajattelut arvosta ja ansaitsemisesta ja keskitä energiasi sen sijaan etsimään niitä juuri sinulle sopivia palasia. Se, missä "arvoasteikossa" nämä ovat, ei ole väliä. Tärkeintä on se, että itse on onnellinen...

Miehet, jotka viehättyvät nuoremmista tytöistä

     On olemassa miehiä, jotka erityisesti viehättyvät nuorista tytöistä. Näillä miehillä on tasainen luonteenlaatu, kärsivällisyyttä ja seurallisuutta. He nauttivat nuoremman tytön seurasta, raikkaista mielipiteistä ja valoisasta elämänasenteesta. Heille tytön nuoruus näkyy kaikessa: ihon kimmoisuudessa ja rypyttömyydessä, nuoruuden naiiviudessa, kyvyssä innostua ja uppoutua pieniin mutta heille sykähdyttävän tärkeisiin asioihin. Näillä tytöillä ei ole vielä huolta, jota keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ihmiset kantavat. He ovat vapaita kyynisyydestä ja heidän elämäniloaan tuntuu hyvältä katsoa ja elää vierellä.

Elämänkokemus, hyvä ihmistuntemus ja aito kiinnostus toiseen tekevät miehestä nopeasti turvallisen ja tärkeän kumppanin tytölle. Miehellä on aikaa ja halua kuunnella tytön sanoja, ottaa niihin kantaa ja opastaa sillä elämänpolulla, jonka mies on itse jo kulkenut. 

Miehellä ei ole kiire. Hänellä on seesteinen, tasainen vaihe elämässään - ollut jo vuosikymmenen tai pari. Miehen elämä on ajautunut uomiinsa: hyvä, mukava työ, ystävyyssuhteita, seuraelämää, ehkä oma perhe. Elämä heillä on tasaista ja ennustettavaa. Itse asiassa viimeiset vuodet eivät tule eroamaan tulevista vuosista tai eroa nykyhetkestä. Miehen on helppo kadottaa aikaa, sillä vuodet vierivät kovin samanlaisina toisin kuin nuorilla tytöillä, joiden jokainen vuosi tuo jotain uutta, vie jotain vanhaa pois ja joilla oma ajatusmaailma muuttuu kokemusten karttuessa ja aivojen kypsyessä.

Näihin miehiin on helppo rakastua. Murrosvaiheessa oleva tyttö, joka etsii paikkaansa maailmassa muuttaessaan lapsuudenkodistaan, hakiessaan opiskelupaikkaa, kokeillessaan erilaisia töitä, tutustuessaan uusiin ihmisiin ja yrittäessään parisuhdetta, kaipaa turvallisuutta, pysyvyyttä ja aikaa vain olla ja rauhoittua. Vanhempi mies tarjoaa sitä kaikkea tytölle: sylin, läheisyyden, pysyvyyden ja turvallisuuden. Mies sekä kuuntelee että auttaa, opastaa ja on tukena. Toisin kuin ikäistensä kanssa, ei tytön täydy kuunnella ja auttaa miestä tämän murheissa. Tyttö voi keskittyä olemaan mentoroitavana ja mies olemaan mentori, ja he molemmat pitävät kuviosta.

Mutta mitä enemmän toiselle avaa niistä sydämensä kipeimmistä asioista, hartaimmista toiveista ja itsestään tullen hyväksytyksi, sitä helpommin toiseen kiintyy ja lopulta rakastuu. Rakkaus on ehdotonta - se on täydestä sydämestä tulevaa. Se ei ehkä ole järkevää, mutta tunteet menevät näillä tytöillä järjen edelle. Miksi elää muiden mielipiteiden mukaan, jos toisaalla olisi onnellinen? Miksi tehdä kuten muut tekisivät, jos itse tuntee olonsa hyväksi tässä ja nyt?

Näiden suhteiden pituus vaihtelee, mutta suhteen kesto ei kerro sitä, miten paljon se on voinut tyttöön vaikuttaa. Joskus tulee aika, jolloin on jatkettava matkaansa - yksin. Joskus tulee se aika, jolloin tyttö on kasvanut irti suhteesta ja valmis kokeilemaan kuinka elämä kantaa. Miehen on puolestaan osattava irrottaa otteensa ja päästettävä pieni ystävänsä lentoon, kohti uusia unelmia ja kokemuksia. Se on miehen raskain tehtävä. Niin on käyvä, ja uudet tytöt löytävät miehen luokse enemmin tai myöhemmin, jolloin kehä sulkeutuu ja kaikki alkaa alusta: tutustuminen, itsetunnon tukeminen, kiintyminen, suhteen muotoutuminen ja lopulta tytön rakastuminen. Rakastaako mies pikkuisiaan? Ehkä, ehkä ei. Ehkä hän pyrkii suojelemaan itseään, sillä hän tietää miten suhteessa käy. Mutta välittämisen muodostumista mies ei voi estää...

On suhteita, jotka jatkuvat hamaan tulevaisuuteen, mutta ne ovat harvinaisia. Joskus mies ja tyttö jatkavat yhdessä vaikka tytöstä kuoriutuu nuori nainen ja lopulta nainen. Ikäero ja rakkaus säilyvät, vaikkakin suhde muuttaa muotoaan. Naiselle hänen miehensä tulee aina olemaan tietyllä tavalla tärkeä - sillä tavalla, mihin tavallisissa parisuhteissa ei kyetä yltämään. Naisen mies on se vanhempi mies, joka auttoi häntä kasvamaan, kehittymään, muodostamaan identiteettinsä. Juuri mies on se, joka hänet pohjia myöten tuntee niistä kipeimmistä, haavoittuvaisimmista ajoista asti.

Näillä miehillä tulee aina olemaan nuori tyttö, joka palvoo miestä. Rakastaa täydestä sydämestään. He tulevat aina olemaan hyvin rakkaita jollekulle, useammallekin ihmiselle. Vaikka he vääjäämättä vanhenevat, rapistuvat silmissä, heidän tyttöjensä silmin he ovat äärimmäisen rakkaita ihmisiä: korvaamattomia, ainutlaatuisia.

Ulkopuolinen näkee heikentyvän vanhuksen, jonka nuoruuden karismaa on vaikea enää tavoittaa - hänhän on vanha, vanhus! Mutta hänet tuntevalle rapistuva ulkokuori on vain kuorta, näkymätöntä. Hänelle mies on kaikki kaikessa - täydellinen, jumala. Ja kulkeminen yhdessä kohti miehen elämän päättymistä tulee olemaan viimeisen tytön elämän vaikein ja raskain paikka.