bdsm, narsismi, narsisti, pettäminen, pettäjä, salasuhde, toinen nainen, uskottomuus

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Ruma ero

     Pitkät suhteeni tuntuvat loppuvan aika rumasti.

Rappuhakkauksen jälkeen eksäni ehti kompuroida yöllä luokseni, jakaa minua kaverilleen ja syynätä sillä välin sähköpostini, tekstarini ja kirjeeni. Hän ehti varastaa luotani tavaraa ja kadota jouluksi maan alle ja oli välittämättä siitä, mitä sanoin sen tekevän mielenterveydelleni.

Minä taas ehdin uhkailla ja kiristää eksääni ja lähestyä hänen tyttöystäväänsä. Olin hilkulla painua poliisin puheille, ellei hän olisi palauttanut tavaroitani viikkojen jälkeen ja maksanut tililleni vielä niiden hintaakin. Kun hän jouluna katosi, kirjoitin paljastavan kirjeen. Lähetin sen eksäni osoitteeseen ja osoitin sen eksäni tyttöystävälle.

Kirje ei mennyt perille. Se jäi eksäni sormiin. Hän luki sen ja hävitti eikä hänen naisensa edelleenkään tiedä mistään. Ei minusta, ei pettämisestä, ei mistään. Jonain päivänä nainen tulee havahtumaan siihen, että on hakkaavan ja pettävän valehtelijan kanssa. Mutta ehkä hän saa havahtua siihen ilman minua.

Siitä naisesta on uhannut tulla minulle pakkomielle. En edelleenkään tiedä, kuka hän on. En tunnistaisi häntä, jos hän tulisi vastaan. Tiedän hänestä vain intiimejä yksityiskohtia, joita hän ei toivoisi kenenkään tietävän. Ja pelkästään niillä voisin tuhota hänet.

Sen sijaan, että olisin keskittynyt viime viikkoina omaan elämääni, olen ollut vihainen, raivoissani, turhautunut. Olen halunnut kostaa, tuhota ja nöyryyttää. Minun on vaikea päästää irti, mutta minun täytyisi.

Minun täytyisi heittää syrjään mieleeni tulevat ajatukset naisesta ja eksästäni. Minun täytyisi antaa meidän ja heidän suhteensa olla. Mnun täytyisi jatkaa elämää ja hyväksyä se, ettei ole minun tehtäväni puuttua, tuhota, rikkoa, paljastaa. Minun täytyisi hyväksyä se, että joihinkin asioihin en voi vaikuttaa, vaikka niin kovasti haluaisin.

Juuri nyt on aika surullinen olo.

4 kommenttia:

  1. Tämä satu ei kyllä tule saamaan onnellista loppua, jos tämä meno jatkuu. Kumpikaan teistä ei taida pystyä elämään rauhassa sekaantumatta toisen elämään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kumpikaan teistä ei taida pystyä elämään rauhassa sekaantumatta toisen elämään?" Mielenkiintoinen kysymys. Aina vain tuntuu utopistiselta se, että joskus en tuntisi häntä kohtaan mitään. En himoa, en ikävää, en mitään.

      Hänellä se minua kohti vetävä voima liittyy varmaan seksiin. Me molemmat kyllästymme todella nopeasti, mutta emme ole jostain syystä kyllästyneet toisiimme. Meidän seksi ei ole tylsää.

      Hän ei rakasta eikä ole rakastunut, enkä tarkalleen saa kiinni siitä, MIKÄ hänet vetää minun luokse erojenkin jälkeen.

      Mutta ehkä tuo on niitä kysymyksiä, joihin en tule saamaan vastauksia, ja joista minun vain pitäisi irrottaa otteeni. Hänkään ei tiedä, miksi hän ei ole kyllästynyt minuun. Ehkä se johtuu säteilevästä persoonallisuudestani...;)

      Poista
  2. Ai mikä vetää häntä luoksesi? No jos lukee päivityksesi Herransa huora marraskuulta niin aika selväksi tulee ,miksi Ex ravaa luonasi. Sadisti ottaa ja masokisti antaa. Tuon tekstin jälkeen voisi jopa sanoa että mitäs valitat; joko unohdat koko tyypin lopullisesti ja kokonaan etkä paskaakaan välitä kenen kanssa se elää tai sitten jatkat aina valmiina odottavana subilutkana katkeraan loppuun asti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa en olisi rakastunut... Se, että rakastaa, tuo monia mutkia vastaan. Mutta tuo marraskuinenkin on hyvä muistutus ja tsemppaus jatkaa eteenpäin.

      Poista

Kommentit näkevät vasta ne hyväksyttyäni - jätäthän viestistäsi nimet ja arvaukset blogissa esiintyvistä henkilöistä.