bdsm, narsismi, narsisti, pettäminen, pettäjä, salasuhde, toinen nainen, uskottomuus

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Vuoden lopulla minä voin hyvin

     Kolme vuotta sitten joulukuussa aloittelin aiempaa blogiani. Se oli vuoden pituiseksi ajateltu projektiblogi, jonka tarkoituksena oli auttaa minua irrottamaan otteeni R:stä ja lopettaa se suhde.

30.12.2011 ... tavoitteeksi otan vuoden - aika alkaa 1.1.2012. Vuoden lopussa toivon olevani onnellinen. Onnellinen ja päässyt tunnesiteestä Raymondiin. Tai olevani parisuhteessa hänen kanssaan. Hitto. 
Tästä se lähtee. You go, girl...?

Vuoden ensimmäinen puolisko meni on-off-suhteessa R:n kanssa. Yritin jättää hänet, mutta en pystynyt, koska R teki minut onnelliseksi ollessaan ihanimmillaan. Olin rakastunut enkä uskonut, että löytäisin enää miestä, joka voisi olla läheskään R:n kaltainen. R oli minulle kaikki kaikessa ja ilman häntä ei mikään tuntunut miltään. Oli äärimmäisen vaikeaa lopettaa suhde ihmiseen, joka teki parhaimmillaan niin onnelliseksi ja jota rakasti.

Vaikka blogini tarkoituksena oli päättää suhde, en lopulta pystynyt siihen itse. R oli se, joka jätti minut kesän kynnyksellä. Meillä oli ollut monia aiempiakin lyhyitä eroja, mutta tuo ero oli lopullinen D/s-suhteessamme.

Suhteen päätyttyä olin hajalla. Suljin blogini. Olin liian rikki käsitelläkseni eroa ja suhdettamme. Uskoin pitkään, että R palaisi vielä luokseni kuten oli aina ennenkin tullut pienten erojen jälkeen. Samalla erossa kuitenkin muuttui jokin toisella tavalla kuin aiemmissa eroissa: vaikka siihen menikin aikaa, se vimmattu rakkaus alkoi hiipua jossain vaiheessa. Loppukesästä en anellut enää tapaamisia. Alkusyksystä olin jo kuorrutettu muilla murheilla. Vuoden loppupuolella tutustuin yllättäen eksääni, ihastuin salamana ja aloitimme eksäni kanssa D/s-suhteen. Vuoden vaihtuessa olin sydänjuuriani myöten rakastunut - uuteen kumppaniini.

Viisi kuukautta erosta olin jo uudessa suhteessa. Viisi kuukautta erosta ja R tuntui yhdentekevältä. Viisi kuukautta erosta ja ihmettelin, mitä olin koskaan nähnyt R:ssä. Viisi kuukautta ja olin rakastuneempi kuin koskaan.

Blogiini en enää palannut kirjoittamaan. Avasin sen hetkeksi vuoden lopulla kirjoittaakseni projektini päätössanat - ja jatkoin uutta elämääni uudessa suhteessani. Projektini oli päätöksessä - täsmälleen kaavailemassani aikataulussa. 

22.12.2012 Puoli vuotta erosta. Puoli vuotta ja 22 päivää. Se onnistui - onnistui sitten tosiaan. 
R ei palannut jättämisensä jälkeen enää luokseni. Emme ole nähneet kertaakaan reilun kuuden kuukauden aikana. Olemme vaihtaneet pari viestiä, mutta muuten hän on pyyhkinyt yhteystietoni pois, emme juttele reaaliaikaisesti ja se on todella ohi nyt. 
En ollut tarpeeksi vahva irtaantumaan hänestä itse. En vain ollut. Ero tuntui niin jäätävältä, etten pystynyt enää palaamaan blogiinikaan - sattui liikaa. R pysyi päätöksessään ja ehkä se olikin ainoa tapa päästä hänestä irti. 
Vuosi alkaa olla lopuillaan samaten kuin tämä "proggis". Irtaantuminen ei mennyt kuten kuvittelin, mutta lopputulos on sama, jota blogia aloittaessani kaavailin. On hassua huomata tuhlanneensa vuoden tähän kaikkeen - niin pitkä mutta samalla niin lyhyt aika. Ja kuitenkin R vei elämästäni enemmänkin. 
Muutto on pian edessä ja se tuntuu lopulliselta irtiotolta. Tietoni ovat salaiset ja sellaisina pysyvät - Raymondilla ei ole keinoja tulla luokseni ja uusi asunto on puhdas häneen liittyvistä muistoista. Hieman haikeaa mutta samalla on puhdas olo sisältä; elämän jatkaminen oli vaikeaa, pirun vaikeaa ja olin hänen peräänsä pitkään, vielä syksylläkin mutta aika auttaa. Jokin vahva side kuoli jossain vaiheessa - tuntuu, ettei hänellä enää ole niin vahvaa otetta minusta. Se tuntuu hyvältä. Pirun hyvältä. 
Tuntuu, että olen viimein vapaa ja vapaa jatkamaan elämääni. Omaa elämääni.:)

On hätkähdyttävää huomata jälkikäteen, miten sanoiksi muutetut tavoitteet toteutuvat. Pohdin, auttaisiko se minua nytkin. Loisinko selvät tavoitteet? Ja mitä ne olisivat? Eksäni tuli elämääni kun sitä vähiten odotin - etsimättä ja ilman tarkoitusta löytää D/s-suhdetta. Ehkä niin käy nytkin: minä tulen vielä kohtamaan Sen Seuraavan Oikean (:>), jonka vierellä tunnen olevani oikeassa paikassa.

Toivon, että vuoden lopussa elämälläni on uusi suunta. Ehkä eksäni kanssa, ehkä jonkun muun. Toivon kuitenkin, että vuoden lopussa olen onnellinen, hyvässä tai potentiaalisessa suhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka arvostaa ja rakastaa minua. Ihmisen, jolla on aikaa ja halua olla kanssani. Ihmisen, joka välittää minusta ja jolle minä olen merkityksellinen - aivan kuten hänkin on minulle.

Vuoden lopulla minä voin hyvin.

2 kommenttia:

  1. Deja vu tuo tilanteesi. Olet onnellisessa asemassa moniin verrattuna, koska Sinulla on itsekirjoittamasi manuaali selviämisestä. Seuraat vain sitä, niin hyvin menee. Virheitä ei saisi tehdä toistamalla vanhaa, mutta tässä tapauksessa vanhan toisto on enmmän kuin suotavaa. Onnea matkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kyllä lohduttaa, että olen aiemminkin selviytynyt vastaavasta tilanteesta jopa niin, että uusi suhde on ollut parempi ja rakkaus vahvempaa kuin aiemmassa suhteessa. Jos tekisin eroa ensimmäistä kertaa, olisin täysin hukassa. Nyt tiedän, että lopputulos (onnellinen loppu) on mahdollinen, mutta toisaalta en edellisestä erosta selvinnyt minkään tietyn kaavan kautta vaan ikään kuin kompuroiden, surren ja yhtäkkiä uuteen syliin päätyen. Täsmälleen samaa on vaikea toistaa.:D

      Ja kiitos!:)

      Poista

Kommentit näkevät vasta ne hyväksyttyäni - jätäthän viestistäsi nimet ja arvaukset blogissa esiintyvistä henkilöistä.