bdsm, narsismi, narsisti, pettäminen, pettäjä, salasuhde, toinen nainen, uskottomuus

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Lutkan sunnuntai

     En tiedä monelta tapaamme eksäni kanssa. Tästä syystä en aamulla uskaltautunut salille. Tästä syystä en ole uskaltanut sopia mitään muuta tälle päivälle. Tästä syystä ilmoitin erikseen eksälleni kun kipaisin pikapikaa äänestämään kulman taakse. Muuten olen ollut kotona. Ja pelännyt.

Kello on tätä kirjoittaessa jo kuusi. Ainakaan emme nähneet aamupäivällä. Ainakaan emme nähneet päivällä. Me tapaamme siis illalla tai yöllä tai emme tapaa ollenkaan. Kaikki vaihtoehdot kuulostavat pelottavilta. Ensimmäinen tarkoittaisi sitä, että hän kertoo pian että on matkalla luokseni ja silloin joudun tekemään viimeiset valmistelut muutamassa minuutissa ja paniikissa. Mutta iltanäkeminen todennäköisesti tarkoittaisi sitä, ettemme vietä yötä yhdessä.

Toinen vaihtoehto - näkeminen yöllä - saa kauhun vellomaan sisälläni. Yökyläilyt tuntuvat meillä tarkoittavan rajuimpia näkemisiä. Pelkään nyrkkiä. Pelkään pahoinpitelyä. Yöllä tunnit tuntuvat kuluvan hitaasti ja pahoinpitely tuntuu päättymättömältä. Yöllä tunnen olevani yksin ja eristyksissä muusta maailmasta - täysin puolustuskyvytön ja toisen armoilla pitkinä, hiljaisina ja pimeinä tunteina. Toisaalta yöllä voisin saada kiihottavaa seksiä. Yöllä toivoisin saavani eksäni sisääni ja naimaan minua.

Kolmas vaihtoehto - tapaamisen peruuntuminen - tarkoittaisi säästymistä pahoinpitelyltä. Mutta se tarkoittaisi myös koko viikonlopun tuhlaamista: aloitin siivoamisen pe-la välisenä yönä, ja olen jatkanut siivoamista ja itseni puunaamista aina näille hetkille asti. En ole pystynyt keskittymään mihinkään muuhun. Pari täysin hukkaan heitettyä päivää tuntuvat juuri nyt opiskeluissani.

Pelottaa. Eksäni on ainoa, jonka ajatteleminenkin saa vatsani solmuun. Ja kun eksäni on edessäni... Hän saa jalat alta ja synkimmillään helvetinmoisen pelon herätettyä.

Minua pelottaa. Vasta kun näen hänet, tiedän millä tuulella hän on. Ja silloin on liian myöhäistä paeta.

Usein juuri silloin alkaa pelottaa, kun toiveet alkavat käydä todeksi - kun mies, jota eniten rakastan, kääntääkin katseensa puoleeni, huomioi minut ja ilmoittaa tulevansa kylään...

Minä pelkään.

4 kommenttia:

  1. Rakkaus on kyllä niin järjetön asia. Ihminen uhraa viikonloppunsa ja käytännössä ruumiinsa sekä siulunsa sen epävarman toiveen vuoksi, että tapaa toisen. Hän uskoo tähän. Usko lakkaa, kun näemme totuuden. Toive lakkaa täyttymyksen hetkellä, mutta rakkaus, vahvin näistä kolmesta; ei lakkaa koskaan. Se vain on niin raastavaa ja energiaa kuluttavaa - surullista. Täyttyikö toive?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki toiveeni täyttyivät: tapasimme eikä minua pahoinpidelty. Hän tuli puolen yön jälkeen luokseni ja jäi yöksi. Silti mietityttää, ajatukset on sekaisin ja koko asiaa on tuntunut vaikealta käsitellä mitenkään. On hämmentynyt olo.

      Poista
  2. Olet sairas. Voi hyvänen aika että tarvitset ammattiapua noiden asioidesi kanssa. Tolla ei ole mitään tekemistä elämäntyylin kanssa . Se on sairasta ja epäterveellistä. Joku päivä heräät ja kadut ellei sua ole murhattu sitä ennen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri nyt on onneksi aika toiveikas olo, että asiat järjestyvät ja suunta on parempaan päin.:)

      Poista

Kommentit näkevät vasta ne hyväksyttyäni - jätäthän viestistäsi nimet ja arvaukset blogissa esiintyvistä henkilöistä.