bdsm, narsismi, narsisti, pettäminen, pettäjä, salasuhde, toinen nainen, uskottomuus

perjantai 28. marraskuuta 2014

Hakatun naisen häpeä

     Pari vuotta sitten tulin raiskatuksi treffeillä. Kyseessä oli netistä löydetty mies, jonka olin kerran aikaisemmin tavannut julkisella paikalla. Tiesin hänen nimensä ja toimin kuten aina ennenkin tavalla, jonka luulin turvalliseksi ja jolla luulin suojelevani itseäni.

Henkilöllisyyden tietäminen ja ensimmäinen tapaaminen toivat turvallisen tunteen. Toisella tapaamisella menimme luokseni ja kuittasin nopeasti tekstarilla kaverille että kaikki oli ok. Sen jälkeen tulin raiskatuksi ja miehen lähdön jälkeen istuin lamaantuneena kotona. En kertonut siitä kenellekään - en pystynyt.

Vakituisissa seksisuhteissa olen tullut hakatuksi. Näiden miesten henkilöllisyydet olen myös tiennyt. Hakkauksista on jäänyt jälkiä: mustelmia ja juovia, jotka ovat pysyneet viikkoja. Viimeisin pieksentä sattui jo erottuamme. Sen jäljiltä oli pari päivää vaikea syödä - leukoihin sattui nyrkistä niin paljon.

Raiskaus oli aikanaan tosi paha juttu. Se järkytti. Siitä toipumisessa meni aikaa, ja se on saanut minut vielä varovaisemmaksi. Kaikki ajattelevat aina, ettei itselle satu mitään, että minä itse olen viisaampi kuin muut ja osaan huolehtia itsestäni. Moni myös kuvittelee, miten tositilanteessa toimisi: kirkuisi apua, panisi vastaan, pahoinpitelisi toisen ja juoksisi pakoon. Mutta siihen ei osaa varautua, miltä se todellisuudessa tuntuu olla omassa turvallisessa asunnossa naapureiden ympäröimänä ja tulla silti otetuksi väkisin.

Niitä miehiä, jotka myös hakkasivat, olen rakastanut. Kun ihminen, jota suhteen aikana eniten rakastaa hakkaakin, on siihen vaikea suhtautua. On vaikea satuttaa ihmistä, joka satuttaa itse. Minut on hakkauksen jälkeen sekä jätetty yksin asuntooni selviytymään minkä parhaiten taidan että myös otettu syliin, lohduteltu ja suukotettu. Ja kun kaikkien ajatusten kanssa jää lopulta yksin, on mieli aika sekaisin.

Miksi sitten en ole tehnyt rikosilmoituksia?

Minut raiskannutta miestä vihaan edelleen. Hän on korkeasti kouluttautunut ja hyvässä asemassa. Hänelle syyte raiskauksesta tai ylipäätään rikosilmoitus olisi uran kannalta erittäin huono asia. Minut hakanneet miehet ovat eri aloilla, mutta molemmat ovat urasuuntautuneita ja heille tällainen syyte pilaisi herkästi sekä nykyisen työn että omassa työssä etenemisen. Vihan keskelläkin toisen elämän pilaaminen tuntuu vaikealta. Raiskaus tai hakkaus kesti hetken ja on jo ohi, mutta rikosilmoitukset asiasta voivat pilata toisen ihmisen loppuelämän.

Jollain tavalla se, että tiedän kaikkien näiden miesten henkilöllisyydet, vaikuttaa halukkuuteen viedä asiaa eteenpäin. Tuntuu, että olisi helpompi tehdä raiskausilmoitus jostakin nimettömästä kuin ihmisestä, jonka henkilöllisyyden tietää. Ehkä se on ymmärrettävääkin? Tuttujen tekemistä raiskauksista tehdään rikosilmoituksia harvemmin kuin tuntemattomien tekemistä.

Rikosilmoituksen tekeminen tuntuu häpäisevältä. Tuntuu vaikealta tulla esiin, kertoa henkilökohtaisista asioistaan ja käydä lääkärissä. Rikosilmoituksen tekeminen tuo sellaista "julkisuutta", joka tuntuu kammottavalta. En halua käydä läpi henkilökohtaisia asioitani ventovieraiden ammattilaisten kanssa - olemaan kuulusteltavana ja tutkittavana. Prosessin pituus ja epätietous siitä, mitä tapahtuu, saa varuilleen. Se, miten uhria syyllistetään, ei myöskään kannusta tuomaan niitä arkoja asioita esiin.

Onko kaikki tonginta ja asioiden pitkällinen käsittely sen arvoista, että saisin syyllisen leiman iskettyä näihin miehiin ja vähäsen korvauksia? Tähän asti mielestäni ei. Nostan hattua heille, jotka pystyvät viemään asioita eteenpäin, mutta minä en siihen pysty.

6 kommenttia:

  1. Jäätäävää tekstiä, pakko myöntää. Tarkoitan siis pysäyttävällä tavalla! Itse olen naisena tullut pitkässä parisuhteessa pahoinpidellyksi, enkä uskaltanu siitä puhua koska yhdistin sen häpeään - minuahan kuitenkin pidettiin vahvana ja itsenäisenä naisena, jota ei ainakaan kukaan pahoinpitelisi! Henkilökohtainen kysymys, mutta miksi edes haluat noiden tapahtumien jälkeen s&m juttuja/domia?

    VastaaPoista
  2. Olen tosi pahoillani tuosta kokemastasi.:/ Usein vahvuutta ihannoidaan, mutta toisaalta vahvuus voi olla rajoittavaa: on vaikea tuoda esiin asioita, jotka "sotivat vahvaa kuvaa vastaan"...

    Sm ei ole minulle sama asia kuin pieksentä. Itse henk.koht. en saa kicksejä tosi rajusta kivusta ja kurituksesta. Itse asiassa dominoivilla miehillä on aluksi kanssani täysi lyöntikielto: ei läimäytyksiä pakaroille eikä kovempia otteita. En ylipäätään lähde tutustumaan niihin miehiin, jotka alusta saakka tuntuvat liian rajuilta minulle. Toivon, että saan jatkossa estettyä hakatuksi tulemisen.

    Nämä kaksi minua hakannutta miestä eivät kata koko genreä.:) He ovat keskenäänkin erilaisia, eli en ajattele, että kaikki dominoivat miehet ovat läpeensä mätiä vain siksi, että kohtaamaani dominoivaa miestä sattui olemaan väkivaltaisia. Raiskannut taas ei ole dom.

    Toisaalta nyt tuoreimman eron (ero toisesta minua hakanneesta miehestä) jälkeen olen pohtinut sitä, millaisia suhteita tai millaisen suhteen haluan. Vaniljaa vai dominoivaa?

    VastaaPoista
  3. Voi olla myöskin, että olet päässyt tuosta raiskauksesta hiukan helpommin tuon BDSM-suuntauksesi turvin ja osaat tavallaan käsitellä sitä paremmin, kuin absoluuttinen vaniljatyttö, vaikka toinen minäsi ymmärrettävästi ei pääse asian yli ilman arpia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, en ajattele, että raiskauksesta on helpompi päästä yli "tällä suuntauksella". Siinä tilanteessa ei jälkikäteenkään ajateltuna ole mitään kiihottavaa. Ja toisaalta: onko bdsm-suuntautuneen raiskaaminen yhtään hyväksyttävämpää kuin vaniljatytön? Ei.

      Poista
  4. Eli valkoiset miehet ovat tehneet sulle kaiken tämän, mut silti epäröit tavata sitä yhtä mustaa miestä koska se ois potentiaalinen raiskaaja. En haluu alottaa mitään väittelyy koska ei kumpikaa varmaa jaksa väitellä, mut se on vaa harmi et media selittää kaikkee paskaa välil. Ja siin Tapanilan tapaukses kaks poikaa oli työntäny sormen yks pilluu ja yks perseesee, kaks muuta ei tehny mitää jonka jälkee tyttö huusi ja pojat lähti karkuu. Siinä sulle joukkoraiskaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkään valkoisiakin miehiäkin jopa niin, että kokemuksia jää uupumaan kun joudun pakittamaan pelkojen vuoksi. Näistä ei vain ole tullut kirjoitettua juurikaan blogiin. Mutta kyllä, tummaihoisia kohtaan olen reilusti varautuneempi kuin valkoihoisia.

      Poista

Kommentit näkevät vasta ne hyväksyttyäni - jätäthän viestistäsi nimet ja arvaukset blogissa esiintyvistä henkilöistä.