"J sanoi, että oli yrittänyt erota susta monta kertaa" ja muita pettämisestä narahtaneen hätävaleita

En ole ylpeä siitä, miten pitkäksi annoin meidän suhteemme lopulta kestää. Tuskin toimisin toisellakaan kerralla toisin, koska olin suhteemme aikana niin jumalattoman rakastunut, etten kerta kaikkiaan pystynyt irtautumaan J:stä. Sen kautta toisaalta ymmärrän, miksi J:n rakastuneen naisystävän on ollut niin vaikea lähteä tuosta suhteesta senkään jälkeen kun hän sai tietää heidän koko suhteensa perustuneen valheille ja kusetukselle - naisen tietoiselle sumutukselle.

Yritin lähteä suhteesta monta kertaa. Minulla ei vain oikein ollut välineitä siihen. Olin rakastunut ja henkisesti kiinni hänessä. Pelkäsin yksinjäämistä, joka on ollut yksi suurimmista peloistani parisuhteissa.

J ei suhtautunut hyvin yrityksiini irtautua suhteesta. Hän etsi kyllä avoimesti vaimoja itselleen, mutta minulle hän ei antanut lupaa etsiä ikäistäni poikaystävää. Minun kannaltani tilanne oli kinkkinen: en halunnut jäädä J:n kanssa suhteeseen kun hän menisi naimisiin ja alkaisi saada kumppaniensa kanssa lapsia ja olla yksi niistä nartuista, jotka J:n lapsia hoitaisivat. Niinpä kaikessa hiljaisuudessa etsin parisuhdetta, jonka avulla voisin laskeutua pehmeästi jaloilleni kun olisi aika päättää suhde J:hin.

Kun J hankki herpeksensä ja tartutti sen nykyiseen naisystäväänsäkin, olin shokissa. En voinut uskoa, että J oli niin käsittämättömän typerä. Siinä riidassa tuli esille myös vasta päättynyt oma semivakava suhteeni, josta J puolestaan raivostui. Sovimme erosta ja tapasimme viimeisen kerran. Tarkoitus oli jutella asiat halki kahvilassa ja lähteä eri teille.

Sitä keskustelua ei vain tullut. J vain pakotti kahvilan invavessaan, paiskasi seinään, avasi housunsa otatti suihin. Ilman kumia. Kielsi herpeksen kun siitä shokissa kysyin. Nuoletti itsensä ja häipyi. Se oli J:n kosto. Ei hän välittänyt tartuttiko herpeksen siinä minuunkin vai ei. Somesta näin myöhemmin hänen pakanneen laukkunsa ja vieneen naisystävänsä hyvittely-lepyttelylemmenlomalle ulkomaille. Ihanalle lomalle ulkomaille suhteen alussa sitouttaakseen itseensä kuten kaikki nykyistä edeltäneetkin naisystävät.

Sen erokeskustelun sain joitain viikkoja myöhemmin ja se oli valaiseva. Sain kaipaamiani vastauksia ja varmuuden J:n herpeksestä. Luulin että suhteemme oli ohi, mutta J ei vain pysynyt poissa. Hän tuli yhtenä marraskuisena yönä yllätyksenä humalassa luokseni ja pahoinpiteli vielä kerran. Harkitusti ja tyynenä. Löi nyrkillä kasvoihini ja piiskasi pakarani. Otatti suihin ilman kumia. Sen jälkeen käpertyi viereeni, otti syliin, lohdutti kun itkin ja silitti. Kuiskasi, että tällaista hänen tyttöystävään on olla.

Naisystävältä kuulin, että J oli kertonut hänelle ihastuneensa naiseen jo aikaisemmin, mutta mitään ei tapahtunut, koska nainen kuitenkin oli naimisissa. Laskeskelmieni mukaan sen on täytynyt olla sillä välillä kun J oli juuri eronnut mutta ei ollut vielä tavannut minua. J ei ollut ennen minua ehtinyt olla kauaa sinkkuna ja tavatessamme sain sen käsityksen, että hän oli käsitellyt eroa koko kesän eikä ollut valmis uuteen parisuhteeseen. En tutustuessamme saanut minkäänlaista viitettä siitä, että J olisi ollut ihastunut kehenkään ja halukas uuteen parisuhteeseen. Ajallisesti en kykene asettamaan tällaista "ihastumista" mihinkään väliin. Luulen, että se on vain naisystävää varten kehitetty valhe.

Mutta sitä mietin, kuinka paljon minulla loppujen lopuksi oli vaikutusta heidän parisuhteensa syntymiseen. Keväällä juuri ennen kuin he alkoivat tapailla kiinnitin huomiota siihen, miten paljon tämä nainen tykkäsi J:n päivityksistä facebookissa. Puhuin siitä J:lle ja kysyin oliko heidän välillään jotain. Kerroin, miltä se ulkopuolisen silmin vaikutti.

En tiedä onko J todellisuudessa ollut koskaan ihastunut tähän naiseen ja lähtikö hän iskemään naista vasta keskustelumme jälkeen uteliaana katsomaan saisiko naimisissa olevan naisen eroamaan aviomiehestään J:n vuoksi koska olin suunnannut hänen huomiotaan siihen, että nainen saattaisi olla kiinnostunut J:stä. Joskus toivoin, etten olisi puhunut J:lle huomioistani, mutta heidän suhteensa seurauksena säästyin pysyvältä sukupuolitaudilta; ilman naisystävää olisin tavannut J:tä ehkä useammin niihin aikoihin eli altistunut herpekselle viruksen ollessa aktiivinen. Olen vihannut naisystävää paljon, mutta ehkä minun pitäisi olla kiitollinen hänelle; hän otti herpeksen ikään kuin puolestani.

Jos naisystävän kertoma olisi totta, on vaikea selittää, miksi J petti häntä kuitenkin heti suhteen alusta saakka, jos olisi ollut niin ihastunut jo aiemmin. Luulisi, että J olisi keskittynyt vain tähän naisystävään hänet saatuaan, jos hän olisi ollut J:lle niin tärkeä. Minun tulkintani on, että nainen on vain yksi J:n hupaisista valloituksista: nainen, joka jätti aviomiehensä J:n vuoksi. Nainen, joka pilaa vartalonsa synnyttääkseen J:lle tämän pitkään toivoman "perillisen".

Heidän suhteensa alussa J:llä oli minut ja tukku muita naisia. J oli myös bongannut seksikkään nuoren naisen, joka oli kertonut avoimesti J:lle herpeksestään sukupuolialueella ja siihen syömästään estolääkkeestä. J tutki asiaa ja tuli siihen tulokseen, että todennäköisyys herpeksen tarttumiseen oli hyvin pieni kun toinen käytti estolääkitystä, ja nussi tyttöä ilman kondomia. Herpeshän siitä tuli ja J tartutti sen samantien naisystäväänkin, joka ei ilmeisesti nähnyt syytä käyttää kondomia uuden kumppaninsa kanssa vaan antautui samantien paljaalle. Ollessaan vielä naimisissa toisen kanssa.

Herpes on ollut J:lle kova pala. Hän myönsi ja kielsi sen vuorotellen minulle niin, että meni viikkoja ennen kuin ymmärsin oliko hänellä se vai ei. Sen jälkeen hän on systemaattisesti kieltänyt saaneensa ensioireiden jälkeen rakkuloita. J:n mukaan sekä hän että naisystävä ovat olleet oireettomia. Niinpä tietysti.

Naisystävältä kuulin, että herpes kukkii heillä molemmilla ja useamman kerran vuodessa. Nainen hoitaa kaiken herpekseen liittyvän, koska J ei kehtaa. Nainen oli se, joka oireiden tultua meni lääkäriin selvittämään asiaa - J ei ole hankkinut itselleen edes estolääkkeitä, koska ei ole kehdannut kertoa työterveydessä tartunnastaan. Ei sen puoleen, että J puhuisi asiasta edes naisystävälleen - J ei ota estolääkkeitä, ei kerro kun oireita on ja naisystävä on vain silmämääräisesti välillä epäillyt viruksen aktivoitumista J:llä, jolla herpes kukkii aika huomaamattomasti. Tsemppiä vain J:n tuleville "salarakkaille", joille hän ei varmasti kerro tartunnastaan.

J:n hankkiman herpeksen jälkeen yritin päästä eroon suhteestamme muutamia kertoja, mutta J ei päästänyt minua menemään. Viimeisin eroyritykseni oli vain kuukautta aiemmin kuin lopullinen eromme. J ei ottanut eropuheitani tosissaan, mutta ei toisaalta myöskään itse pysynyt minusta erossa kun erokeskustelu oli ollut hänen omasta aloitteestaan. Hän vain palasi aina luokseni, selittelemättä ja omistavana. Seikka, jota hän tuskin on viitsinyt kertoa naisystävälleen. Heidän kommunikaationsa suhteessaan on kuulemani valossa muutenkin "hienoa"; J vastaa naisystävänsä avoimuuteen niihin sointuvilla valheilla ja kusetuksella.

Naisystävä pitäköön vain hyvänään hienon miehensä.

"Kipu on yleensä punaista, mutta minä osaan tuottaa sokaisevan valkoista kipua. Pyydän, älä pelaa kanssani"

Kun tutustuin J:hin, huomasin pian että meillä oli yhteinen tuttu. Tämän yhteisen tutun kautta tiesin J:stä jo joitain asioita kun yhdistelin aiemmin kuulemiani tiedonmuruja. Tämän kautta uskoin, että ”Masterina” J olisi aika hellä: alistaisi lempeästi ja ettei J:n tyyliin kuuluisi kovakourainen käsittely. Koska pidin J:tä vaarattomana, J:n pimeä puoli tulikin minulle yllätyksenä. Luotin siihen, ettei ollut syytä pelätä, koska yhteinen tuttumme ei nähnyt siihen aihetta kun kysyin asiasta.

J kysyi nopeasti kokemuksiani kivusta. Hän kertoi kivun olevan yleensä punaista, mutta että hän osasi tuottaa sokaisevan valkoista kipua. En ymmärtänyt mitä hän sillä tarkoitti ja se pelotti minua. Yritin huolestumisestani huolimatta luottaa toiseen: eihän kukaan järjissään oleva ihminen oikeasti ketään satuttaisi. Se vaan, ettei J ollutkaan järjissään, minkä ymmärsin kunnolla vasta J:n naisystävään tutustuttuani ja kuvion (täydellinen kaksoiselämä erilaisine persoonineen, J:n oman äidin huolestuminen J:stä tämän ollessa lapsi ja J:n teini-ikäisestä asti ollut kasvava kiinnostunut manipulointiin ja alistamiseen) kirkastuttua. Siis melko myöhään vaikka olimme kolme ja puoli vuotta suhteessa toistemme kanssa.

Kerroin J:lle suhteemme alussa edellisestä, väkivaltaan päättyneestä bdsm-tyyppisestä suhteestani, jossa opin pelkäämään kohoavaa kättä ja jonka jäljiltä olin henkisesti hajalla. J ei valottanut mistä hän itse piti ja millaista ”narttua” etsi, joten kerroin mahdollisimman paljon aiemmista kokemuksistani, peloistani ja rajoistani. Koville otteille minulla oli ehdoton ei ja minulle se tarkoitti esimerkiksi kovaa piiskausta, fistausta ja nyrkillä lyömistä.

J ei vain välittänyt rajoistani. Häntä ei kiinnostanut miten paljon itkin ja anelin ja miten tyhjäksi hän minut henkisesti sai ajankanssa. Hän katseli kun kamppailin ja kuinka mieleni lopulta pakeni tilanteita. Vasta eromme jälkeen ymmärrän yhä paremmin mitä niissä tilanteissa tapahtui ja mitä J teki ja jätti tekemättä. Ja se saa jumalattoman vihaiseksi.

Ensimmäisen palleaan tulleen nyrkiniskun jälkeen olin hämmentynyt ja epäuskoinen. Minun oli vaikea ymmärtää kokemaani. Edellisessä suhteessani minua ei koskaan pahoinpidelty nyrkillä. En voinut ymmärtää, että se pukuun pukeutunut, johtavassa asemassa oleva korkeakoulutettu mies oli juuri iskenyt minusta ilmat pihalle. J teki sen, koska en totellut häntä heti. Hän suukotti sen jälkeen ja otti kainaloon. Piti lähellä, helli ja lohdutti. Palautteli shokista takaisin tähän maailmaan.

Ehkä aiempi väkivaltainen suhteeni teki minusta helpon J:lle. Alussa pistin vastaan: raavin kynsilläni, yritin lyödä avokämmenellä. Yritin töniä ja satuttaa. Opin kuitenkin nopeasti että J oli kuten tätä edeltänyt entisenikin: armoton ja tunteeton sille päälle sattuessaan eli parempi oli olla vastustelematta ettei kävisi vielä pahemmin. Suojauduin siis miten parhaiten taisin vaikka se sai minut vihaamaan itseäni. Vihasin sitä, etten laittanut vastaan. Vihasin kiukunkyyneleitäni. Vihasin häpeääni kun nielin sellaista kohtelua. Yritin vain selviytyä hakkaamisen loppuun ja poistua mielessäni tilanteesta. Hyvinhän se sinänsä onnistui, koska noita mielenvaurioita nyt edelleen työstetään terapiassa.

J:lle tekniikka oli tuttu ilmeisesti aiemmista suhteistaan; hän tiesi, että hakattu ehkä pakenee tilannetta katselemalla tapahtumia vaikkapa katonrajasta. Kun hän esitti peiliteoriaksi esittelemänsä ajatuksen etäämpää katselevasta mielestä, mietin vain miten fiksu ja lukenut J olikaan. Jälkikäteen tulkitsen tuon tiedon hieman toisin... se olikin käytännöstä kummunnut havainto. Ehkä juuri tuo oli opettanut J:lle miten mieltä käsitellään. J ei nimittäin jättänyt hakkauksen jälkeen minua yksin vaan sitä seurasi aina syli, hali, suukottelu, läheisyys. 

J piti lähellään niin kauan kuin tarvitsi; hän odotti kärsivällisesti että jähmettynyt kroppani alkoi päästä lamaannuksestaan ja että mieleni alkoi palailla tähän maailmaan ainakin niin, että joko aloin itkeä kun mieli alkoi sanoittaa tapahtumia tai kun hakkauksessa alkanut hysteerinen itku muuttui jonkinlaiseksi kyvyksi kommunikoida. Ihan täysin ei mieli aina toipunut niissä tapaamisissa. Saatoin sisäisesti olla lamaantunut mutta toimia ulospäin edes sen verran normaalisti että J uskalsi päästää minut kotimatkalle tai toisaalta koki turvalliseksi itse lähteä luotani.

Minun taktiikkani oli kestää. Kestää hakkaus, kestää jälkihoito ja sitten mitään kenellekään sanomatta hyvästellä suhde kun tapaaminen on ohi. Odotin jälkihoidon aikana aina toisen lähtöä tai että minun annettaisiin lähteä. Se oli kannatteleva ajatus, joka auttoi minua. Toistin mielessäni sitä ajatusta, että oven sulkeutuessa on turvallista lopettaa suhde ja sitä hetkeä odotin paikoilleni jähmettyneenä.

Kolmen ja puolen vuoden suhteemme aikana J pahoinpiteli muutaman kerran erityisen rankasti. Ensimmäisellä kerralla hän sitoi liikkumiskyvyttömäksi, löi nyrkillä ja piiskasi. Viimeisteli anaaliseksillä. Sillä samalla matolla, missä minä kärsin ja itkin, tulee pian jokeltelemaan ja myöhemmin konttaamaan J:n syntymistään odottava lapsi. Toivottavasti siitä muksusta ei tule psykoa.

J:n ja J:n naisystävän seurustelun ensimmäisenä syksynä J tuli eromme jälkeen yöllä ilmoittamatta kylään. Hän mätki nyrkillä ja pieksi. Se on yksi pahimmista muistoistani. Nyrkinisku leukaan tuntui kuin se olisi saanut aivot liikahtamaan. En ole sitä ennen enkä sen jälkeen tuntenut sellaista, ja se oli pelottavaa. Se koko tilanne unenomaisuudessaan ja painajaismaisuudessaan on edelleen mielessäni - kahden vuoden jälkeenkin.

Vuotta ennen eroamme J pieksi minut sängyssään naisystävän ollessa poissa. Hän sitoi taas liikkumiskyvyttömäksi ja teippasi ensimmäistä kertaa myös suuni. Pieksi sitten selän taakse sidottuja kämmeniäni, pakaroitani ja jalkapohjia kun kamppailin hapenpuutteen kanssa. Suu teipattuna ja paniikin yltyessä pelkäsin kuolevani kuten niihin aikoihin uutisoitu Vilja Eerika. Se oli ensimmäinen kerta kun J:n leikeltyä teipin irti pyysin itkien, että hän päästäisi minut pois ja etsisi kenet tahansa muun tilalle. Ehkä se kerta ja sen jälkeinen rikosilmoituksen teon pohtiminen loivat pohjaa erolle; tajusin, että vaikka kuinka rakastin, mieluummin erosin kuin kestin enempää.

Väkivallasta jää jälkiä. Saan edelleen ammattiapua enkä tiedä palaanko koskaan ennalleni. Se on raju hinta. Jos voin näillä teksteilläni suojella yhtäkin päätymästä suhteeseen J:n tai muun hänen kaltaisensa kanssa tai lähtemään huonosta suhteesta niin näille teksteille on paikkansa.

J ei hakannut minua jokaisella tapaamisella. Päinvastoin. Saattoi mennä kuukausia ilman fyysistä väkivaltaa. J alisti enemmänkin henkisesti; kutsumalla huoraksi tai nartuksi, antamalla ohjeita ja käskyjä, vaatimalla minua tekemään erilaisia tehtäviä. Alistaminen oli suurimmaksi osaksi seksuaalista: suuseksin antamista polvillaan hänen edessään, rahina toimimista, koulutytöksi pukeutumista, seksiä kun J katsoi samalla pornoa eikä minua.

Naisystävän tultua kuvioihin meidän suhteemme meni sairaammaksi. Naisystävältä kuulin, että J käytti erektiolääkkeitä ja testosteronigeeliä. Se tuli yllätyksenä minulle. Testosteronivalmisteet voivat lisätä aggressiivisuutta, millä naisystävä itselleen onkin nyt selittänyt sitä, että hänen puolisonsa hakkaa muita naisia.

En osaa sanoa, alkoiko J käyttää testosteronivalmisteita pystyäkseen harrastamaan seksiä naisystävänsä kanssa (tunteeko se mies edes vetoa avopuolisoonsa?) ja vaikuttiko silloin mahdollisesti alkanut käyttö minun ja J:n tapaamisten sisältöön. Toisin kuin J:n naisystävä, en nyt itse syyttäisi testosteronivalmisteita siitä, että toinen hakkaa nyrkillä, raiskaa ja kusee päälle. Se ja sama mitä valmisteita käyttää, J on itse vastuussa omasta käytöksestään.

Se, että fyysistä väkivaltaa ei ollut jatkuvasti auttoi jatkamaan suhdetta J:n kanssa. Jossain vaiheessa pohdin väkivallan syitä. Ensimmäisen nyrkiniskun jälkeen opin, että nyrkistä tulee jollen tottele. Silloin mietin, millaista tottelevaisuutta J saattoi minulta odottaa ja voisinko täyttää ne toiveet niin, ettei hänen ”pitäisi enää rankaista minua”. 

Aloin myös opetella ennakoimaan J:n haluja. Jos täyttäisin hänen toiveitaan ennen kuin hän olisi ehtinyt niitä kaivata tai pyytää, hän pysyisi hyväntuulisena eikä tuntisi tarvetta käsitellä minua rajusti. Ja kun viikkoja saattoi kulua ilman ongelmia, aloin ajatella, ettei hän enää pieksisi minua, ei näkisi syytä siihen tai että joka tapauksessa päättäisin tämän suhteen ennen seuraavaa kertaa sillä eihän tämän ollut tarkoituskaan kestää koko elämää.

J:stä vain oli vaikea erota. Minä rakastuin. Se tuntui huumaavalta, sillä päättyneen suhteeni jälkeen en uskonut voivani rakastua enää toista kertaa elämässäni. J:ssä oli paljon hyvää ja hän tuntui ihmisenä kuitenkin luotettavalta ja turvalliselta; olihan hänellä akateeminen koulutus, hyvä työpaikka, hän oli pidetty ystävänä, työtoverina, veljenä... 

Uskoin sinisilmäisesti ettei hakkaus toistuisi, että J oppisi rajani ja että J:kin oli pohjimmiltaan mieleltään normaali. Niinpä avasin yhä uudelleen ja uudelleen ajatuksiani liian kovasta käsittelystä, rajoistani ja tunteistani, ja kun hakkausta ei hetkeen kuulunut, se myös tuuditti siihen uskoon, ettei seuraavaa kertaa enää tulisi.

"Kutsu minua isiksi ennen seksiä, seksin aikana ja seksin jälkeen"

Tutustuin J:hin kun hän etsi netissä itselleen seksuaalisesti alistuvaa narttua, jota kiehtoisi alistuminen kokeneelle ja osaavalle miehelle. J vaikutti varmalta ja luotettavalta - juuri sopivalta sellaiselle tytölle, jolla oli omassa elämässään vaikea vaihe ja joka tahtoi koettaa, miltä ohjien antaminen toiselle taas tuntuisi.

J:hin oli helppo ihastua ensitapaamisellamme: hän oli komea ja rauhallinen, määrätietoinen ja itsevarma. Asiallinen, hivenen hilpeä, tuttavallinen ja aavistuksen röyhkeä. Olin 21, opiskelija, luennolle menossa, J taas 41, pukumies, tapaamassa minua keskellä työpäivää. Jo ensitapaamisella meille syntyi luontevasti ja yrittämättä ne roolit, joille meidän suhteemme lopulta perustuikin: pienempi, heikompi - suurempi, fiksumpi.

J:n kanssa aloitimme suhteemme vauhdilla: Toisella tapaamisella hän vei minut Keltaiseen ruusuun otattamaan itseltään suihin. Pornokaupan katselukoppiin sulkeutuminen lähes ventovieraan vanhemman miehen kanssa pisti vatsan kipristelemään jännityksestä ja sai ajatukset irtaantumaan oman elämäni ongelmista. Sisään pornokauppaan J sai taluttaa minut puolipakolla, J:n maksaessa käyntiämme kassalla tein hidasta kuolemaa J:n seläntakana ja katselukoppiin päästyämme sydän hakkasi jo niin että melkein pahaa teki. Se oli minulle jotain uutta ja uskomatonta, tilanne tuntui absurdilta mutta se oli silti totta.

Tunne hämärässä katselukopissa pornon pyöriessä selkäni takana vieraan ja vetävän miehen kanssa oli juovuttavaa ja jännittävää. Pientä pakotusta se vaati polvistua J:n eteen ja pornon pyöriessä taustalla ottaa kalu suuhun – tyydyttää toinen pelkällä suihinotolla – mutta silloin ja sen jälkeen halusin lisää. Halusin tietää, mitä muuta voisin tuon miehen kanssa kokea. Jäin koukkuun siihen tunteeseen, jossa oma elämäni poistui taka-alalle ja oli vain minä ja kaikki kiehtova, uusi, rivo ja raju. Ja sitä meidän suhteemme sisälsikin: Toimimme J:n ehdoilla, J:n haluilla, J:n ohjauksessa. J:stä tuli eräänlainen pysyvä tukipilari, joka kannatteli omalla tavallaan kun minulla oli vaikeaa.

J:stä tuli minulle nopeasti ”isi”. Sairaaltahan se alkuun tuntui. Tutustuimme lokakuussa ja marraskuussa isänpäivän kynnyksellä J ohjeisti minua kutsumaan häntä tapaamisemme aikana isiksi. J osasi pukea isittelyn nättiin pakettiin. Hän pohti ennen tapaamistamme sähköpostissa, miten hän halusi minun kutsuvan itseään isäksi mutta että ehkäpä isi olisi jotenkin abstraktimpi ja siksi minulle helpompi. Silloin oli lähellä, etten lopettanut koko suhdetta "daddy domiin".

J:tä kiehtoi valta-asetelma, ikäero ja soveliaisuuden rajojen ylittäminen. Kolmen ja puolen vuoden aikana opin jotenkin kutsumaan häntä isiksi, mutta ei se kivutonta ollut. Mieli harasi vastaan viimeiseen saakka, ja vaikka monenlaisista asioista tässäkin blogissa kirjoitin, en koskaan pystynyt ottamaan daddy dom -suhteita esille. Minua hävetti liikaa suhteemme sisältö.

Alkuun luulin, että olin jotenkin erityinen, ainutlaatuinen - hän sai minut uskomaan, että teki asioita kanssani ensimmäistä kertaa.  Meni kauan ymmärtää, että J käsittelikin kaikkia naisia samalla tavalla ja oli ollut ”isi” jo pari vuosikymmentä. En vieläkään tiedä, mistä J:n intohimo "isiyteen" johtuu. Hän on kyllä aina haaveillut omista lapsista, jotka tulevat (niin kuvottavaa kuin se kaikkien kymmenien ja taas kymmenien J:tä isiksi rivoissa seksileikeissä kutsuneiden "narttujen" jälkeen onkin) kutsumaan häntä isiksi. J on aina halunnut kipeästi oman perheen.

Se on aika lähellä - se, että J:stä tulee virallisesti isi. J:n naisystävä nimittäin tuli raskaaksi J:lle puolen vuoden sisällä yhteydenotostani niin uskomattomalta kuin se tuntuukin. Se on kiehtova päätös naiselta; hankkia lapsi miehen kanssa, joka petti naista kymmenien muiden naisten kanssa suhteen alusta aina paljastukseeni asti aikomatta luopua salasuhteistaan, ja jonka vuoksi naisystävällä on ollut monenmoisia terveydellisiä ongelmia aina pysyvään sukupuolitautiin asti... Kusetettu, petetty, seläntakana naurettu nainen.

Kuten sanottua, se mies osaa manipuloida. "Onnea isille?"

"Et tunne minua, mutta olen ollut suhteessa miehesi kanssa koko suhteenne ajan"

Kirjoitin reilut kaksi vuotta tätä blogia, jossa purin ajatuksiani myös alistamista ja väkivaltaa sisältäneestä suhteestani. Käytin miehestä nimitystä eksä, sillä blogin aikanakin pyrin siitä suhteesta eroon. Lopullinen ero ei vain oikein onnistunut ennen kuin maaliskuussa 2016. Silloin ponnistin irti suhteesta tuhoamalla kerralla kaikki mahdollisuudet pysyä yhdessä tai palata myöhemmin yhteen. Sen tuloksena suljin myös tämän blogin.

Maaliskuussa 2016 sain selville eksäni (josta käytän jatkossa kirjainta J) naisystävän nimen ja sen, että naisystävä asui jo virallisesti J:n luona. Kolme viikkoa nieleskelin asiaa ja huusin J:lle kunnes pinna katkesi ja kirjoitin J:n naisystävälle sähköpostin suhteestamme ja totuuden J:stä. Siihen sähköpostiin loppui meidän sairas suhde ja mureni tämän nuorenparin täydellinen elämä.

Henkisesti raskastahan eron jälkeen on ollut. Ensimmäiset viikot jaoimme kokemuksia J:stä J:n naisystävän kanssa. Naisystävä kertoi minulle siitä kiltistä, huomaavaisesta herrasmiehestä, johon oli umpirakastunut ja jonka vuoksi oli eronnut aviomiehestään ja luopunut omaisuudestaan. J oli ystävällisesti hoitanut jopa muutonkin J:n asuntoon. Naisystävän kertomusten kautta tutustuin heidän täydelliseen elämäänsä ja tasa-arvoiseen parisuhteeseensa sekä tulevaisuudensuunnitelmiinsa. He olivat menossa J:n toiveesta kihloihin ja nopeasti sen jälkeen naimisiin ja yrittivät jo lasta. Naisystävä kuvitteli löytäneensä elämänsä miehen, jonka kanssa olisi aina yhdessä. Toisin sanoen hän oli löytänyt hurmaavan narsistin.

Minä taas kerroin siitä dominoivasta sadistista, joka alisti ja hakkasi naisia. Kerroin J:n viehtymyksestä nuorempiin naisiin, sadoista entisistä naisista, hurmurinkyvyillään kerskailusta ja huomattavasta kiinnostuksesta manipulointiin. Kerroin J:n hankkimasta panokämpästä josta olin juuri saanut tietää ja totuuden sukupuolitaudista, jonka J oli tartuttanut naisystäväänsäkin. J:n pimeä puoli sen valoisan, leveän hymyn ja nauravien silmien takana tuli shokkina J:n naisystävälle. Sitä oli kieltämättä vaikea seurata. Olin itse henkisesti hajalla ja sydän särkyneenä ja jouduin samaan aikaan seuraamaan kuinka tekoni tuhosi myös kahden muun ihmisen elämän.

Minä vihasin J:n naisystävää kun sain tietää hänestä. Naisystävän toiveesta kuitenkin tapasimme heti sähköpostini jälkeen. Hän suhtautui minuun ystävällisesti ja halusi tehdä yhteistyötä. Alkuun tuimmekin toisiamme, mutta ehkä sellainen ei oikein onnistu, jos toinen jää edelleen samaan suhteeseen. J:n naisystävä nimittäin jäi, ja kahden viikon jälkeen meidän välimme olivat jo tulehtuneet. Hän uskoi, että pyrin valehtelemaan ja manipuloimaan häntä siinä missä J:kin. Minusta tehtiin valehteleva pahis, mikä on sinänsä kurjaa, koska kaikki kertomani oli totta. En osaa sanoa, kuinka paljon J:llä oli sormensa pelissä minun ja hänen naisystävänsä välirikossa, mutta loppujen lopuksihan se oli J:n onni: yhdessä asuessa naisystävä on pysynyt mukavasti 24/7 J:n manipuloitavana. Ja se mieshän osaa manipuloida.

Tätä tekstiä kirjoittaessa erostamme on pian vuosi. Olen miettinyt pitkään tämän tarinan jakamista, mutta minua on pelottanut. Olen pelännyt kostoa ja tunnistettavuutta. Harkitsin tarinani kertomista jollain toisella alustalla, mutta toisaalta avaamalla tämän blogin uudelleen voin laittaa tässä blogissa käytyä tarinaa päätökseen. Suurimman osan vanhoista blogiteksteistä olen poistanut, muutaman J:tä ja suhdettamme koskevan postauksen jätin. Ne kertovat suhteemme aikaisista tunnelmista – valottavat osaltaan suhteemme dynamiikkaa.

Kaiken kaikkiaan toivon, että tarinani auttaa jotakuta samankaltaisessa tilanteessa elävää tai elänyttä. Asiat eivät muutu jos niistä vaietaan, ja liian moni jää yksin omien kokemustensa kanssa. Ei sairaaseen suhteeseen päätymistä tarvitse hävetä. Toivon, ettei todellisia henkilöllisyyksiämme ryhdyttäisi arvailemaan ja selvittelemään. Ei niillä ole merkitystä. J on lyhenne Juhanista, joka on Väestörekisterin mukaan ollut vuodesta 1940 aina tähän päivään asti suosituin miesten nimi, siis mitä yleisin miesten nimi J:nkin ikäluokassa. 

Blogissa on kommenttien valvonta eli kommentit näkyvät vasta ne hyväksyttyäni. En julkaise kommentteja, joissa arvuutellaan tässä blogissa esiintyvien todellisia henkilöllisyyksiä tai jaetaan muuten tunnistettavia tietoja. Halutessasi voit lähettää minulle myös sähköpostia tai mainita kommentoidessasi jollet halua kommenttiasi julkaistavan.

Näillä sanoilla tämä tarina päätökseen.

TULOSSA PIAN

Pettäjän paljastaminen ja ero väkivaltaisesta suhteesta