Herransa huora

     Yöllä istuin taksissa hakattuna, puhkinaituna, meikit poskilla ja spermat hiuksissa matkalla kotiin. Takana treffi-ilta eksäni kanssa.

Viimeisin oikutteluni ei mennyt oikein putkeen. Pohdin, miten esittelisin itseni eksäni uudelle, joka ei tiedä minusta. Minäkään en tiedä vielä kuka hän on. Jättäisinkö eksäni luona kyläillessä jälkeeni paljastavan parfyymipilven, jotain pientä ja naisellista kuten loppumaisillaan olevan huulikiillon vai sujauttaisinko naisen takin taskuun viestin? Voisin olla häijy. Ilmaista vain, että häntä petetään. Tai voisin jättää jonkinlaisen tavan ottaa yhteyttä minuun, jotta voitaisiin jutella.

Eilen käsky kävi hänen luokseen. Kieltäydyin. Koska eksälläni on kyky saada tahtonsa periksi, huomasin viimehetkillä juoksevani korkkareissa bussiin ja sutimassa huulia pornonpunaisiksi keskellä pikkujoulukansaa.

Eksäni luona en jättänyt mitään lippuslappusia, hinkannut tuoksuani tekstiileihin tai pudotellut kamojani toisen naisen löydettäväksi. En ehtinyt. Ei minulla ollut tilaisuutta. Ja vaikka olisi ollut, en olisi uskaltanut.

Tänään moni toipuu krapulasta. Minullakin on jomotusta. Jomotus vain johtuu lyönneistä ja pilluni kovasta käsittelystä. Kaivoin juuri vanhan tutun ystäväni, Trombosolin, kaapista. Olen käyttänyt sitä ennen vain kaulan fritsujen parantamiseen. Nyt voide kihelmöi leuassa. Siihen sattuu ja mustelmasta näyttää tulevan iso.

Tänään en ole kuitenkaan itkenyt. On ollut kummallisen turta olo. Toteava: nyt sattuu istuminen, pilluun sattuu, leukaankin sattuu ja kaulassa tuntuu kuristamisen muisto. Mieli kuitenkin muistaa myös hellyyden: eksäni sulkemassa minut syliinsä käsiteltyään minua riittävästi. Eksäni silittämässä minua ja pyyhkimässä poskille valuvat kyyneleeni. Eksäni suukottamassa hyvän kotimatkan suukon ja kehumassa kuinka hyvä tyttö olenkaan.

Minun sydämeni tuntuu olevan tyhmä. Se rakastaa vaikkei pitäisi. Se on luovuttanut itsensä sellaiselle, joka ei kohtele sitä kivasti. Ja silti se ikävöi jo toisen luo.

Toinen nainen vai ykkönen?

     Tänään eräs tietty nainen tulee kotiin. Hän laittaa kenkänsä niiden saappaiden viereen, joita toinen nainen on aamulla kokeillut. Hän ripustaa takkinsa takin viereen, jota toinen nainen on aamulla sormeillut. Häntä suukottaa ja halaa mies, jonka toinen nainen on aamulla tyydyttänyt. Kunnolla.

Nainen on siitä kaikesta tietämätön. Hänellä on todennäköisesti tänään vapaailta. He ehkä syövät hyvin, katsovat jotain leffaa ja nukahtavat lusikassa. Nainen on ilahtunut kun hän saa levätä: hänen ei tarvitse palvella miestään, ei tyydyttää, ei alistua miehen sadistisille ja rivoille haluille. Hänen ei tarvitse, sillä mies on jo tyydytetty. Mies on jo laukaistu. Mies on jo saanut tarvitsemansa, on hyvällä tuulella ja hurmaavimmillaan.

Nukahtaessaan rakastamansa miehen sylissä hymy huulillaan, nainen on autuaan tietämätön siitä, että sille samaiselle tyynylle, samaiselle peitolle asettui vain tunteja aiemmin toinen nainen.

Se nainen olen minä.

---

Illalla aamuiset tunteeni ovat enää hataria muistoja. Aamun ilo, jännitys, onni ja lempeät rakastumisen tunteet hiipuivat - ne katosivat siellä jossain vaiheessa eksäni eteisen tienoilla. Toisin kuin voisi luulla, en hymyile tavattuani eksäni. En hymyile saatuani olla taas hänen kanssaan. En hymyile seksille, sen jälkeiselle hyvälle ololle ja sille tyytyväisyydelle, jonka eksälleni sain luotua.

Kotimatkalla eksäni luota nieleskelin kyyneleitä. Hengittelin bussin takaosassa ja yritin olla läsnä - keskittyä nykyhetkeen, maisemiin, ihmisiin ympärilläni. Sinnittelin etten pillahtaisi itkuun julkisella paikalla. Kotona painuin suihkuun. Seisoin lämpimän veden alla ja annoin veden virrata ikään kuin vesi pystyisi huuhtomaan pahan olonkin mennessään.

Aamulla olin innoissani ja odottavaisena. Olimme juuri suunnitelleet yhteistä matkaa, tavanneet useammin, jättäneet kumin vaikka en käytä pillereitä. Moni asia viittasi siihen, että he olivat eronneet. Että minä olisin ykkösenä. Että meidän suhteemme kestäisi - muut naiset olisivat vain pienen pieniä, ohikiitäviä piipahduksia eksäni elämässä ja suhteemme varjona.

Eksäni asuntoon mennessä uskoin, että asunnosta löytyisivät vain eksäni tavarat. Että kaikki olisi niin kuin silloin kun tutustuttiin - kun meitä oli vain me kaksi.

Lähtiessä avasin kaapinoven. Naistenkenkiä. Otin saappaat käsiini ja katselin niitä. Pienikokoiset, sirot, lutkalle sopivat. Niiden yllä nakotti naistentakki. Tartuin sen hihaan ja sormeilin sitä. Yritin kuvitella, millainen nainen niitä käyttäisi. Minä en nimittäin tiedä. En tiedä sen naisen henkilöllisyyttä.

---

Nainen tuntee olonsa todennäköisesti turvalliseksi. Hän uskoo, että keskustelujen jälkeen mies on hänen. Että mies ei petä. Että kaikki se, mitä nainen miehelle antaa, riittää pitämään miehen uskollisena. Nainen on naiivi, kokematon, hyväuskoinen. Hän on ollut mustasukkainen, mutta uskoo, että on saanut miehen talutusnuoraansa.

Minulle nainen on tunkeilija. Minulle nainen on nainen, joka tuli eksäni elämään vasta kaksi vuotta minun jälkeeni. Pitkäaikaisempana pidän eksääni enemmän minun miehenäni kuin hänen. En arvosta heidän parisuhdettaan, en välitä naisen tunteista, olen tuntenut kieroa tyytyväisyyttä eksäni pettäessä häntä heidän suhteensa alkuaikoina kanssani ja olen vahingoniloinen siitä, mitä tiedän naisen kokeneen eksäni kanssa. Jos hän tietäisi minusta, hän pitäisi minua toisena naisena. Minun näkökulmastani hän tuli vasta minun jälkeeni.

---

Tänä iltana yksi petetty, mutta siitä onnellisen tietämätön nainen tulee nukahtamaan pettäjän kainalossa. Samaan aikaan toinen petetty, mutta siitä tuskallisen tietoinen, tulee itkemään yksin särkynyttä sydäntään.